tag:blogger.com,1999:blog-1444163271530122231.post6370166586167363495..comments2023-09-28T11:27:37.302+03:00Comments on Aikavarkaissa: No miten se äitiys on mua muuttanutMirkkuhttp://www.blogger.com/profile/10122094629500565249noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-1444163271530122231.post-91859330853689703932013-09-02T16:59:59.293+03:002013-09-02T16:59:59.293+03:00Mäkin koen paineita siitä ruoanlaitosta. Kesällä r...Mäkin koen paineita siitä ruoanlaitosta. Kesällä reissattiin jonkin verran, ja Aikavaras tottui purkkiruokiin. Tuntuu että omatekoiset kaveri sylkee nykyisin suusta helpommin tai syö vain pari lusikallista. Omatekoisista kieltäytyminen myös ärsyttää mua enemmän. Nyt pitäisi alkaa syödä samaa ruokaa kuin muu perhe, ja apua mä en ole mikään sellainen kodinhengetär, en tykkää ruoanlaitosta enkä jaksaisi organisoida mitään viikkoruokalistaa. Makaroonilaatikkoa, juustokastikkeetonta täysjyvälasagnea ja lohikeittoa sekä paistettua kanaa kvinoan kanssa on jo kokeiltu. Välillä meni ja sitten taas ei. <br /><br />Kai se on niin, että äitiys on niin iso asia ja herättää sellaisiakin tunteita joista ei tiennyt. Jotka nousee jostain alitajunnasta. Lapsuusmuistoja, mielikuvia omasta äidistä, muistikuvia kavereiden äideistä ja mitä mieltä itse oli muiden perheiden elämästä. <br /><br />Eikä tätä projektia voi lopettaa kesken. Siksikään tässä ei tahtoisi epäonnistua. "Mä koitin juosta maratonin mut takareisi alkoi reistata. Lopetin sen maratonin kesken, en enää juokse mut aloin käydä spinningissä." Ei ole mikään harrastus tämä jälkeläisen kasvattaminen... <br /><br />Kiitos itsellesi kun kommentoit ja vielä kiitit. Mietin kahdesti, viitsinkö kirjoittaa tätä tekstiä tai ainakaan julkaista sitä, mutta olen mä aiemminkin kirjoittanut negatiivisemmistakin asioista, just tosta omasta henkisestä kehityksestä / kehittymättömyydestä. Kasvukivuista. Vastuun taakasta. Väsymyksestä. Riittämättömyydestä ja syyllisyydestä. Ilkeää tietysti sanoa näin, mutta "kiva" kuulla että en ole ainoa kipuilija! :-) <br /><br />Tsemppiä meille molemmille ;-)Mirkkuhttps://www.blogger.com/profile/10122094629500565249noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1444163271530122231.post-69369784397171849552013-09-02T16:34:00.727+03:002013-09-02T16:34:00.727+03:00Ah mistä tuo ihme riittämättömyys kumpuaa, olen it...Ah mistä tuo ihme riittämättömyys kumpuaa, olen itse painiskellut silloin tällöin samojen fiilisten kanssa, jotenkin sitä luo jotain ihme odotuksia joita pitäisi täyttää, vaikka kukaan muu ei oikeasti sitä vaadi. Ihme epävarmuusoloja ollut meikäläisellä viime aikoina. Esim. jos nyt joku kysyisi että miksi pyrin tekemään itse naperolle ruokaa, en varmaan osaisi edes perustella sitä järkevästi, jotenkin vaan koen että niin "täytyy" tehdä samoin otin hirveät stressit että on pakko imettää. (No se on sujunutkin ihan hyvin ja on useimmiten kivaa.) Kummallista kerta kaikkiaan. Olen myös pohtinut sitä että nyt ne kaikki omat epävarmuudet ja möröt nousevat pintaan, miten kuvittelinkin että minusta tulee kertaheitolla jotenkin rohkeampi esim. käsittelemään negatiivisia asioita tai jotenkin jaksavampi. Onpa vaikea nyt jäsennellä ajatuksiaan, mutta siis kiitos kirjoituksestasi, antoi taas ajattelemisen aihetta. :)Mollyhttps://www.blogger.com/profile/05950452965815588043noreply@blogger.com