keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Se oli sitten siinä + neuvolalääkäri + suureettomia vappusuunnitelmia



Taas yhden aikakauden loppu: imetin sunnuntaina viimeistä kertaa (koskaan!). Päätös tehtiin yhteistyössä ja hyvässä hengessä Unirosvon ollessa 11 kuukauden ja 1 päivän ikäinen. Luulin etukäteen, että olisin haikeampikin, mutta kai tässä viikkojen mittaan sekä kysynnän että tarjonnan laskiessa olin jo surutyöni tehnyt. 


Kuskasin pojat eilen neuvolalääkärille esittelemään Aikavarkaan jalkoihin talven aikana tullutta askelvirhettä ja Unirosvon kaulaan raivareiden tai muiden voimakkaiden mielenilmausten yhteydessä ilmestyviä pistemäisiä verenpurkaumia. Kummastakaan ilmiöstä ei kuulemma tarvitse tässä vaiheessa murehtia liikoja. Aikavarkaan sisäsyrjäastuntaa voi koittaa korjata antamalla ulkoilla kesällä paljain jaloin siellä missä uskaltaa sekä käyttämällä hyviä kenkiä (lisää paineita kenkäostoksille); tosin lääkäri kysäisi, olenhan varmasti muistanut antaa d-vitamiinia (olen). Ja vaikka Unirosvon kaula näyttääkin hurjalta, ilmiö oli neuvolatädille itselleenkin tuttu oman ohutihoisen lapsensa kohdalta – ja tuskailinhan mäkin niitä pistemäisiä verenpurkaumia, joita aamuyökkäily teetti suun ympärille ja silmänympäryksiin silloin kun Unirosvo vasta kehitti itselleen raajoja kohdussa. 



Vappusuunnitelmistamme puuttuu tyystin suureellisuus. Mies tulee työmatkalta vasta perjantai-illaksi, ja pyörittelin monta päivää mielessäni, pitäisikö viedä Aikavaras tänä vuonna vapputorille (viime vuonna vappu jäi vielä suureettomammaksi). Mutta ei – en viitsi riskeerata. Keikka voisi kyllä sujua kivasti, mutta todennäköisempää on että Aikavaras karkaa ja nappailee krääsää joka kojusta, Unirosvo kitisee ja itkee kun ei saa kontata pitkin tahmeaa mukulakivitoria ja lisäksi myöhästymme busseista, ehkä myös lokki kakkaa päähäni (kuten kävi silloin kun odotin Aikavarasta). Toisin sanoen päänsärkyä, sydämentykytystä ja yleistä potutusta sekä kuulovaurio kun kumpaakin korvaa reunustaa karjuva lapsi. No, meillä on ilmapalloja (joita en välttämättä saa puhallettua, koska olen oudosti puhallusrajoitteinen), serpentiiniä, vesimelonia (Aikavarkaan uusi in-hedelmä), ehkä viinirypäleitä, sateenvarjokoristetikkuja, sekä asfalttiliituja ja toisen seinänaapurin lupaus, ettei kukaan valita jos niillä piirtelee maahan leikkipaikan vieressä. Eiköhän näistäkin aineksista saada ammennettua sopivasti vappudraamaa, kun Unirosvo syö kaikki serpentiinit, Aikavarkaan vesimelonia on kuitenkin liian vähän, sateenvarjotikuista tulee pipi ja joku toinen naapuri keksii kuitenkin paheksua ulkotaiteilua. Oikeastaan kannattaisi varmaan tähdätä ihan normitorstaihin, nämäkin suunnitelmat alkoivat nyt kuulostaa liian huikentelevaisilta ja idyllisiltä onnistuakseen.


keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Nimittelyä ja hyrrälaulu uusiksi



Parisen viikkoa sitten kuulin sen ekaa kertaa esikoisen suusta: ”Äiti sinä ojet ihan tyhmä!” Se tuli leikkisästi, kokeilevasti. No, seurasi se perinteinen ketään-ei-sanota-tyhmäksi-eihän -puhe, totta kai. Sen jälkeen tyhmä on unohtunut Aikavarkaan sanavarastosta, toistaiseksi. Vaan eiköhän se joku päivä kajahda ilmoille taas, ja vieläpä vähemmän leikkisästi ja kokeellisesti. 

Bongaa sängyn laidalta vaippa, jonka päiväunilainen on salaa ottanut pois. Arvaa lopputulos.


Sen sijaan muita nimittelyjä on harjoiteltu. Viime viikolla piti tähdentää, ettei pissamahaksi nimittelykään ole suotavaa. Pissamahan seuraajat ovatkin olleet asteen pari innovatiivisempia: ”Äiti sinä senkin pööpypyöjän unko! [pööpypyöjä=polkupyörä] Sinä senkin oskakatoksen seinä!” (Tosiaan, viime kesän ja syksyn aikainen kurkkuärrä jäi joskus joulun jälkeen unholaan. R-äänne korvautuu Aikavarkaan puheessa usein j-äänteellä tai jää kokonaan tyhjäksi.)




Joskus talvella katseltiin sellaista Kaapo-jaksoa, jossa Kaapon juutalainen kaveri esitteli hanukkahyrrää ja lauloi siihen liittyvän laulun: ”Hyrrä, hyrrä, savesta sen tein, ja heti kun se kuivui, pyörimään sen sain! Kuka haluaa kokeilla pyörittää hyrrää?”

Kuten kaikkia Kaapo-jaksoja, tätäkin hyrräepisodia katseltiin useaan otteeseen. Ja niin kuin muistakin jaksoista, tästäkin tarttui näköjään repliikkejä muhimaan kaksi- ja puolivuotiaan aivopoimuihin. Sillä viime päivinä meillä on lauleltu: ”Unirosvo, Unirosvo, savesta sen tein, ja heti kun Unirosvo kuivui, pyöjimään Unirosvon sain! Kuka hajuaa kokeijja pyöjittää Unirosvoa?”

Hyrrä tahtoo kyytiin

torstai 16. huhtikuuta 2015

"Näin kulutan aikaa" eli kurkistus mun perusarkipäivän rytmiin


Kasvavan vauvan päivärytmi vaihtuu alituiseen, mutta juuri nyt mun lasten napojen ympärillä pyörivät tavalliset arkipäiväni näyttävät aikataulujen osalta suunnilleen tältä:

6–7 Unirosvo alkaa heräillä. Koitan torkutella vielä, vähintään makoilla. Menetän vähän hiuksia ja saan paljon mustelmia ja kuolasuukkoja. Seitsemän pintaan viimeistään noustaan kokonaan. Aamumaito, ensimmäinen päivän kolmesta imetystuokiosta (yösyötöt jäivät noin kuukausi sitten itsestään).

7.25–7.50 Aikavaras ylös, jos se ei ole jo kirmannut peittoineen, tyynyineen ja lukemattomine unikavereineen vieraisiin sänkyihin liian varhain (tai majoittunut varttia yli kuudesta asti katsomaan pikkukakkostallenteita). Hampaat, vessa, vaatteet samalla kun Unirosvo roikkuu lahkeessa ja tunkee tuulikaappiin heittämään kenkiä. Mies lähtee töihin ja vie Aikavarkaan päiväkotiin kahdeksaksi.

Unirosvon päivän eka kunnon leikkihetki Aikavarkaan huoneessa. Toisin sanoen lelut levälleen ja sitten takaisin Äidin jalkoihin.


8 Unirosvon aamupuuro, minkä jälkeen vauva jaksaa yleensä leikkiä yksikseen vartin verran. Siihen mahtuu mun aamupala ja keittiön raivausta. Sen jälkeen alkavat älä-nyt-vielä-nukahda -toimenpiteet.

9.30 Unirosvo nuupahtaa päiväunille takapihalle. Nyt kaksiin päiväuniin suht pysyvästi siirtymisen jälkeen kummankin päiväunipätkän tavallisin kesto on 1 h 15 min. (Vaihtelua esiintyy kuitenkin; kauppareissulla esimerkiksi uni kestää tasan 35 minuuttia, ei pitempään.) Tämä aika kuluu multa ruoanlaittoon ja/tai bloggaamiseen, pyykkien ripustamiseen ja pikkuasioiden hoitamiseen. Tässä yksi päivä muistin myös lukea autokoulun teoriakokeeseen, ja kunhan saan vähennettyä univelkataakkaani, koitan taas käyttää silloin tällöin päiväuniaikaa jännärin kirjoittamiseen. (Tosin siihen mennessä Unirosvo lienee jo jättänyt aamupäiväpäikkärinsä pois. Ja on jo varmaan syksy ja mä en uskalla kirjoittaa iltaisin, kun pimeässä omatkin jännitysjutut pelottavat.)

11 Unirosvo on yleensä heräillyt hetki sitten ja halittuaan muutaman minuutin ajan intensiivisesti on nyt kiinnostunut Aikavarkaan huoneen lelumerestä. Lounaat pöytään.

11.15 Nopean lounashetken jälkeen puen pikkurimpuilijan ja itseni ulkotamineisiin ja kävellään päiväkodille noutamaan isoveli. 

Kotimatkasta ei ole kuvia, mutta tämäkin tapahtui aamupäivällä, kun Aikavaras vietti kotipäivää eikä kukaan muu kuin minä ollut kipeä ja ulkoiltiin Unirosvon ekojen päiväunien jälkeen.


12.10 Kotona taas, sen jälkeen kun kotimatkan ekan puolikkaan jok’ikinen kivi, keppi, käpy ja kastemadonpalanen on tutkittu. Loppupuolikas taittuu yleensä ripeämmin, kun joudun lastaamaan taaperonkin rattaiden kyytiin (se makaa siellä alakerrassa ja vetää kuomun suojakseen ja teeskentelee nukkuvaa). Diilinä kun on, että kävellä saa kunhan kävelee samaan suuntaan kuin minä. Ja ylipäätään välillä myös kävelee. Kotona päiväunitoimenpiteitä, joko hetki leikkimistä tai yksi jakso Kaapoa, minkä aikana järjestän eteisen ulkovaatteet ja hoitelen Unirosvoa. Sitten päiväunikirja.

13 Aikavaras päiväunille. Laulan sängyn vieressä Oravalaulun samalla kun Unirosvo notkuu sängyn laitaa vasten, vetää peittoa isoveljen päältä, läiskii isoveljen paljaita kinttuja (”Hajuun mennä [päiväunille] iiman sukkia ja pössyjä niin kuin Kaapo!”) ja kurkottelee unikavereita itselleen (nallea, pesukarhua, puhelinta, huuliharppua ja kirjakasaa – mikä vain saalis riemastuttaa, ja vauva konttaa käkättäen karkuun aarre kädessään), lopuksi ehkä avaa kaapin ja kaataa leegolaatikon päällensä.

13.30–13.45 Hissuksiin tai vähän äänekkäämmin leikkimisen jälkeen (ja yritettyään noin viisitoista kertaa tunkeutua Aikavarkaan huoneeseen herättämään isoveljen) Unirosvo saa joko pienen tai tukevamman välipalan (riippuen siitä, upposiko lounasta kolme lusikallista vai koko annos) ja parin minuutin imetyksen, minkä jälkeen se nuupahtaa takapihavaunuihin toisille päiväunilleen. Poikien yhteisen päikkäriajan (yleensä puolesta tunnista tuntiin) saan kevyesti kulumaan joko jumppaamiseen, tai vähän nukkumattomuuskoomaisempana aikana (kuten vielä muutama viikko sitten) tai flunssaisena (kuten nyt) lepäämiseen.

15 Aikavaras nukkuu yleensä puolisentoista tuntia. Kivointa on, jos Unirosvo ei ole vielä herännyt ja olen ehtinyt loikoilla Aikavarkaan kanssa kaikessa rauhassa kahdestaan. (Kumpikin poika tykkää hengailla sylissä ihan yksinään jonkun aikaa heräämisensä jälkeen. Kriisiä pukkaa, jos ne heräävät yhtä aikaa.) Sitten välipalalle. Unirosvokin heräilee ja syö toisen pikku välipalan, jotta jaksaa ulkona.

16 Pojat on syöneet ja leikkineet tai kiukutelleet, mä olen saanut toivottavasti itsekin syötyä välipalan ja valmisteltua päivällistä ainakin vähän, jos niin oli tarkoitus. Ulkovaatteet niskaan ja ulos, mikäli ei sada dinosauruksia (tai no niitä me varmaan mentäisiin kyllä katsomaan). 

"Tätä haravaa se Aikavaras ei kyllä saa ottaa kädestä tai huudan ja lujaa."


17.30 Sisälle. Aikavarkaalle pikkukakkosta telkkarista, Unirosvolle päivällinen lämpimäksi, tarvittaessa meidän muiden päivällisen valmistus.

18 Nyt on Aikavarkaallakin lautanen pöydässä, Unirosvo puolestaan on jo valmis. Ihanteellista tietysti olisi, että koko perhe syö yhtä aikaa, mutta sitä yritin parin kuukauden ajan ja sain vain harmaita hiuksia. Enkä ehtinyt syödä itse lainkaan kuitenkaan. Nyt lämmittelen oman ruoan ja raivaan keittiötä samalla kun Aikavaras vetää kolmessa minuutissa sen verran omalta lautaseltaan kuin parhaaksi katsoo ja Unirosvo leikkii yksikseen hetken. Sen hetken jälkeen se onkin loppuillan kohtuullisen tai -ttoman takertuva.

18.30 Mies tulee yleensä töistä kuuden, puoli seitsemän aikaan ja saa lapset kimppuunsa.

Tämä isinpeittelyleikki ei Miehen mielestä ollut yhtään hullumpi. Mies siis makaa tuolla sohvalla.


19 Mies syö päivällistä sillä aikaa kun me muut ollaan iltapesuilla. Sitten rasvaillaan ja hillutaan puolipukeissa ja leikitään ja rajoitetaan riehumista.

19.45 Nyt pitäisi viimeistään olla Unirosvon iltapuuro valmis. Yleensä Aikavaras pyytää iltapalaa samaan aikaan (”Otan myhjiä ja jututtia ja niin paajon usinoita ja puojikkaita panaaninpajasia ja jiian kyymää maitoa!”) ja aterioi sillä aikaa kun imetän Unirosvoa.

20.30 Hienointa olisi, jos Unirosvo olisi tähän mennessä saanut alahampaansa puhtaiksi (ylhäälle ei harja pääse tiukasti yhteen nipistyvien huulten välistä), kuivan vaipan, unipuvun ja Gavisconin ja nukahtaisi supernopeasti. Joskus niin käykin. Sitten Aikavarkaan iltatoimet: hampaat, vessa, yövaippa, unipuku ja suupieli-ihottumien rasvaus.

20.45 Aikavarkaan iltasatu

21 Aikavaras sänkyyn. Oravalaulu, päästä varpaisiin peittely. Yleensä se ei tule montaa kertaa takaisin aikuisten ilmoille vaan nukahtaa nopeasti. Jos Unirosvo nukkui toiset päiväunensa tavallista myöhempään eikä suostunut simahtamaan ennen Aikavarasta, nyt on se hetki kun kuopuskin laitetaan unten maille. Sitten tiskit, keittiön raivausta (argh, tätä on kyllä ohjelmassa jatkuvasti ja siltikin paikka on kuin elettäisiin pellossa! Mutta silmä tottuu...), oma iltapala, hetken lepäily sohvalla, ehkä pari kertaa Unirosvon hyssyttelyä. Yhdeltätoista nukkumaan ja heräilemään.

Siinä se oli, hyvin kotikeskeinen perusarkipäivä. Muuntelua aiheutuu kauppa- tai asiointireissuista, autokoulusta, Miehen työmatkoista, sairasteluista, kaatosadepäivistä jolloin iltapäiväulkoilu vaihtuu sisällä kiukutteluksi. Kyläilyt ja muut erikoisemmat aktiviteetit tapahtuvat sitten viikonloppuna, jos tapahtuvat. Elämä on keittiön raivauksineen pyykkien ripustamisineen jatkuvine ruokkimisineen lapionahisteluineen ruoantähteiden pyyhkimisineen välillä vähän puuduttavaa, mutta aika ei silti juuri ehdi käydä pitkäksi; vaikka näitä on vain kaksi, tuntuu että jatkuvasti on laitettava ruoka pöytään tai joku nukkumaan, saatava joku hereille, vaihdettava vaippa, ehdittävä ulos. 

Niin kuin nytkin pitää mennä kuorimaan porkkanoita ennen kuin itkuhälytin alkaa sanoa tätätätäTÄ-TÄH!