maanantai 31. heinäkuuta 2017

Lomien jälkeen

Huomenna palaan töihin. Samaan huoneeseen, viereiselle työpisteelle, erikieliseen työtehtävään, tuttuun tiimiin. Töissä viihtymisestä huolimatta ahdistaa vähän. Kuulemma se on normaalia muutoksen edessä. Eikä oikeastaan ahdista töihin meno vaan edessä häämöttävät pimeät ja hyiset kuukaudet, päiväkotirumba, flunssakierteet, eestaas raahattavat kuravaatteet, aina jollain tavalla vääränkokoiset tai rikkoutuneet välikausivaatteet. 

Mutta jos vielä muistelisi hetken 10 päivän kesäreissua, jolta kotiuduin lasten kanssa lauantai-iltapäivällä. (Mies jäi Helsinkiin konserttiin, joten jouduin kohtaamaan pelkoni ja ajamaan Helsingistä Turkuun. Väljä ja tasainen moottoritie ei kuitenkaan tuntunut Pärnu-Tallinna-tien kauhukuskien seassa matkaamisen jälkeen kummoiseltakaan, ja pääsimme ihan mukavasti kotiin saakka.)



Aluksi lähdettiin päivälaivalla Tukholmaan. Pojat saivat Batman-kasvomaalaukset ja nukkuivat mojovat päiväunet hytissä, jopa Aikavaras. Tukholmassa vietimme puolitoista päivää. Gröna Lundissa viihdyttiin peräti kahdeksan tuntia - sen jälkeen lähtöprotestit olivat niin velttoja, että ilmeisesti lastenkin huvittelukiintiö täyttyi. Seuraavana päivänä käväistiin Skansenissa ja ajettiin satamaan, josta laiva lähti Riikaa kohti.

Aikavaras laivalla vilkuttelemassa vastaantulijoille.


Unirosvo valitsi huvipuistossa samanlaisen sateenkaarijäätelön kuin Aikavaras, "koska Aikavaraskin valitsi sen".


Skansenin vetonaula. Ei eläimet vaan taas yksi vedenkuljetusrata.


Latviassa asuimme Jurmalassa kolme päivää. Tuuliset hiekkarannat, lasten rakastama kiipeilyrata metsässä, jätskiä, junamatkoja, päiväretki Riikaan.


Aikavaras poimii simpukankuoria.

Kiipeilyradalla - valjaiden tehoakin tuli testattua.

Aikavaras elementissään.

Unirosvokin tykkäsi alkujännityksen jälkeen älyttömästi. "Tää on sopiva rauhallinen peli mulle", se puhisi taiteillessaan radoilla, "mää sujun tässä. Mä sujun ja mä kelpaan tässä."

Unirosvon rataspäiväunien aikana Aikavaras ihaili jokisuihkulähdettä Riikassa ja innostui hetken päästä lemmensillan rakkauslukoista.


Sitten Pärnu, vanha kesätuttu. Aikavaras fiilisteli suihkulähteitä, kesäkukkia ja koristeellisia taloja. Pahaa pitsaakin. Vuokrasimme pyörät vuorokaudeksi. Lähes huomaamatta Aikavaras polki valitsemallaan pinkillä kukkapyörällä yhden iltapäivän aikana kaupungin ympäri ja ristiinrastiin. Mies juoksi saman reitin lasten nukkumaanmenon jälkeen ja mittasi matkan: 15 kilometriä. 

Rantaleijona poseeraa jossain Jurmala-Tallinna-välin pysähdysrannalla.


Peruskiukuttelujen lisäksi reissussa kuului paljon veljesten naurua ja hassuttelua. Omat apinat.

 

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Viime viikon mökkiloma

Miestä kohtasi keväällä arpaonni työpaikan lomamökkiarvonnassa, joten pääsimme viettämään heinäkuun ekan viikon huippuedullisesti Perniössä mökillä, joka täytti kriittisimmät lapsiturvallisuus- ja mukavuusehtomme. Pihapiirissä ei esimerkiksi ollut kyynpesiä taikka aikuisellekin jyrkkiä kiviportaita johtamassa suoraan (piraijoja kuhisevaan, myrkyllisellä) vedellä täyttyneeseen louhokseen.

Tekolampi oli, mutta lapset oli helppo häätää sen matalaan kahlailupäähän ja kotoperäistä faunaa edustivat pienet sammakot, jotka aamuisin loikkivat tusinoittain ruohikolta lammelle. Kissoja hyöri ympäriinsä, mutta toinen niistä vältteli meitä ja toinen taas leikki kanssamme, eikä kumpikaan raapinut tai allergisoinut. 

"Uiminen" on meillä edelleen kahlaamista, veden roiskimista ja etupäässä vedellä läträämistä: leikkiveneiden uittelua ja kottikärryjen täyttämistä kastelukannulla ("Me tehdään raskasta työtä!"). Mökin omistaja asui lapsineen lammen toisella puolella, ja saimme lainata lasten hiekkalaatikkoa, leluja ja trampoliinia.

Lomamökki häämöttää vastarannalla.

Mökissä oli riittävästi tilaa sadepäiväsisäilyyn, sähkö ja vesi ja vieläpä pyykin- ja astianpesukoneet. Ming-dynastian aikaista arvoesineistöä ei ollut, mutta puisen labyrinttipelin onnistuimme ikävä kyllä hajottamaan. Suurin osa nukkumatilasta sijaitsi parvilla, joiden rappuset muodostivat jonkinasteisen vaaranpaikan yläpään porteista huolimatta, mutta kun tarpeeksi huusin ja uhkailin, pojat jättivät asiattoman rappuskikkailun pääosin väliin.

Tässä uimahousut oli ehditty pukea päälle lähinnä auringonpolttamien välttämiseksi reissun ekana oikeasti lämpimänä päivänä.

Aikavaras houkuttelemassa kissakaveria ulos kukkien alta.

Hernepellon poikki alamäkeen kun kuljettiin, löydettiin joki ja soutukelpoinen vene. Sitäkin päästiin testaamaan, kun saatiin lainaksi pelastusliivit lapsille.


Kävin läpi Sony xperiallani napsittuja kuvia mökkilomalta. Niitä on kymmeniä, mutta suurimmassa osassa vilisee pieniä nakupellejä. Kun akuutti tarve päästä uimaan iski (eli kun jossain näkyi vettä), vaatteet olivat jo käytännössä mytyssä maassa, eikä uimahousut ehtineet mukaan. Onneksi majapaikkamme tekolammella ei katsottu pahalla paljaspeppulapsia, ei edes viidentoista asteen tuulisäässä.

Unirosvo pihanurmea tutkimassa


Mökillä vietettyjen päivien lisäksi teimme pari päiväretkeä, yhden pittoreskiin ruukkikylä Mathildedaliin ja toisen Fiskarsiin.

Mathildedalissa pojat ihastuivat alpakoihin ja Aikavarkaan haaveilemaa kinkkupitsaa jouduttiin ravintolassa odottelemaan tukalan kauan. Onneksi pitsa oli hyvä. Samalla reissulla löysimme Teijon kansallispuistosta Matildanjärven rannalta hienon poukaman, joka oli ilmeisesti tuulisen sään ja 16 lämpöasteen vuoksi tyhjä muista uiskentelijoista. Poukamaan ei kuitenkaan tuuli mahtunut, ja aurinko lämmitti sekä rantavettä että ihoa. Järven rantoja ei kansallispuistosijainnin vuoksi saa rakentaa täyteen, joten maisemissa ei ollut valittamisen sijaa. Tulimme uudestaan Teijoon luontopolkukävelylle ja Matildanjärvi-pulahdukselle vielä kotimatkan varrella.

Matildanjärven rannalla





Fiskarsissa satoi ja paistoi oikukkaasti. Pojat pääsivät paikkakunnan upouuden leikkipuiston lisäksi museoon, joka oli ilmeinen hitti. Saivat leikkiä siellä esimerkiksi toimistonhoitajia, joilla oli kirjoituskone, kuitintekokone ja monta tärkeää rei'itintä käytössään.

Unirosvo soittelee Fiskarsin leikkipuistossa


Itse tein pikapoikkeuksen antiikkimarkkinoille ja ostin ei-antiikkiset HienoStellan harakkakorvakorut. Tuotemerkin takaa löytyy pariskunta, jonka mies maalaa kuvat ja nainen tekee kuvista esimerkiksi korvakoruja ja kalvosinnappeja. Kunnioitettavaa käsityötä!

Nopeasti sekin viikko hujahti.

Teijon kansallispuisto teki vaikutuksen. Erilaisia metsätyyppejä näkyi useita ja vastaantulijat olivat harvassa. Iso, hiljainen metsä vei semimeditatiiviseen tilaan - silloinkin, kun tarvoimme 200 metrin matkaa kilometrin verran väärään suuntaan ja pienet jalat alkoivat jo väsyä.

Tunnustaudun harhaiseksi kotimaan kartan tuntijaksi. Tiesin kyllä aiemmin, että Teijon kansallispuisto on olemassa, mutta olen ehkä kuvitellut sen sijaitsevan jossain, hmm, Pohjois-Karjalassa. Mene ja tiedä miksi. Taas ollaan viisaampia.

Jeturkasti, muinaisranta keskellä Teijon kansallispuiston metsäaluetta.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Lomalla jo kolmatta viikkoa

Nyt, kun kesälomaa - joka tuli tarpeeseen kaikille asianosaisille, oletettavasti myös mun työsähköpostilleni - on takana päivän yli kaksi viikkoa, on aika pohtia, josko taas kirjoittelisi ylös joitain ajatuksia ja anekdootteja näiltä ajoilta, jotta ne eivät pysyvästi unohdu. 

Kesäkuisen koleansään nuhailun ja suuren lomanalusstressailun saapui juhannus ja toi kesäloman mulle ja pojille; minulle viisi ja lapsille kuusi viikkoa. Kannoimme viimeisen hoitoviikon päätteeksi pyörillä kotiin hoitokassit, kumisaappaat, sadevaatteet, unikaveripehmot ja kuutiometrin verran askarteluja. Väsytti.

Kesäkuun ekana tiistaina järjestetään lähikentällä paikallismarkkinat. Tänä vuonna Aikavaras pääsi poniratsastamaan, Unirosvo sai vihreän metrilakun ja minä kannoin kotiin lempikukkani, oranssin daalian (oi näitä aikoja).


Juhannuksena lähinnä möllötimme. Lapset olivat jo parantuneet mutta olin itse vähän kipeä. Kävimme Seikkailupuistossa ja wolttasimme ruokaa. Anoppilan oli vuokrattu kylpytynnyri, josta poikia ei sen viikonlopun sunnuntai-iltana meinannut saada lainkaan kotiin jäämerituulesta huolimatta. 

Jalat vasten jalkoja


Loman eka viikko katosi jonnekin. Minne? Katsotaanpa. 

Maanantaina vein Aikavarkaan parturiin, kuten olin luvannut jo kauan aikaisemmin. Mun ikivanhoilla askartelusaksilla ei saa nyrhittyä riittävän siististi niin lyhyttä tukkaa kuin Aikavaras toivoi. Unirosvo tuli pitkin hampain mukaan ja vannotti, että hänen hiuksiaan ei leikata, koska "kiharat suojaa korvia". Ja jos olisi joskus pakko leikata, niin saksia pitelisi oma äiti omassa kodissa. Lupasin. Pisteet Aikavarkaalle reippaasta parturikäytöksestä ja parturille siitä, että ei ollut moksiskaan, vaikka pikkuveli alkoi jossain vaiheessa osoitella kaikkia laitteita ja purkkeja ja väittää niitä kovaäänisesti jättiläispippeleiksi ja sen jälkeen hyppi vapaassa tilassa ympyrää huutaen "peppu pippeli peppu peppu peppu pippeli!". Kun olin maksamassa Aikavarkaan kesätukkaa, Unirosvo veti vielä yllärin hihastaan ja heittäytyi lattialle itkemään, että haluaa saman tädin leikkaavan hänelle samalla hurisevalla koneella samanlaisen tukan kuin isoveljellä. Vapaa aika löytyi, ja kolmevuotiaskin sai kesätukan, josta hiekan saa ravisteltua kätevästi pois ja punkit on helpompi erottaa. 

Parturin jälkeen iski kaatosade, ja lapset pääsivät "kierrättämään vettä" lätäköille (=lapioidaan vettä roska-auton sisään ja katsotaan, miten se valuu perästä ulos). "Olispa aina tällainen sää. Vau, tää se vasta on elämää", Aikavaras huokasi veden kierrättämisen ja roiskutteluhyppimisen lomassa.


Tiistaina oli Unirosvon kolmivuotishammaslääkärikäynti, keskiviikkona vierailimme mummilassa, torstaina Mies piti vapaapäivän jonka kulutimme Seikkailupuistossa ja keskiaikamarkkinoilla, perjantaina ajelimme naapuruskuntaan leikkimään ystäväperheen pihamaalla ja kurkkaamaan heidän viisiviikkoista vauvaansa. Lauantaina pakkasimme ja sunnuntaina matkasimme viime viikoksi vuokramökille, josta seuraava postaus kertonee, nyt kun olen taas päässyt kiinni kirjoitustunnelmiin. 

Sillä välin kuivattelemme vihdoin ja viimein kylpyyn päässeitä unikavereita takapihan auringossa ja kesätuulessa (viime kesänä se jäi tekemättä), palautamme läjän kirjoja kirjastoon (lainattu maaliskuussa, kaikki uusintakerrat jo käytetty) ja Aikavaras kyselee kaikilta tapaamiltaan ihmisiltä, tykkääkö joku muukin vessasanoista yhtä paljon kuin hän.