keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Sekavia muistiinpanoja



Unirosvo täytti kymmenen kuukautta, on alkanut laulaa eikä enää pelkää Aikavarkaan huvinvuoksihuutamista. Poskiin on alkanut kertyä pyöreyttä ja kasvot näyttävät enemmän pieneltä pojalta kuin vauvalta. No, vauvan näköiseltä pieneltä pojalta.



Oma kova yskä, Aikavarkaan infektioastmavinkuna ja Unirosvon räkätulvinta on taidettu päihittää. 

Mies on työmatkalla ja Aikavarkaan tukka rehottaa pahan kerran. Se pyytelee ponnaria päälaelleen ja Unirosvo käy jatkuvasti tukistamassa. 



Tänään satoi lunta. 

Jos aiemmin pohdin, että poikien päällekkäinen nukkumaanmenoaika on hankala yhden vanhemman iltoina, niin ei tämäkään niin onnistuneelta tunnu, että iltapäivänokosensa väliin jättänyt ja siksi aikaisin nuupahtanut Unirosvo ajoittaa yön ensimmäisen tiheän heräilyn puolituntisensa juuri siihen saumaan, kun pitäisi viedä Aikavaras hammaspesulle ja iltapisulle ja yöpuvuttaa ja iltasaduttaa ja laulaa Oravalaulu ja peitellä varpaista päälakeen.

Aikavaras leikkii lentokonematkustamista: kasaa hillittömän rojuläjän sohvalle, istuu sen viereen ja asettelee Unirosvon unipuvun turvavyökseen. Ja istuu ja hokee lentävänsä lentokoneessa. Ihan tervetullut leikki päättömän juoksentelun, sohvalla hyppimisen ja tavaroiden heittelyn sijaan. 



Viime viikolla oli se auringonpimennys. Se tuli mulle puskan takaa. Olin juuri saanut pojat lounaspöydästä Aikavarkaan huoneeseen leikkimään, kun asunto alkoi pimetä. Nyt se sitten tapahtui, multa lähtee näkö tästä valvoskelusta, ajattelin. No, kunhan ei taju mene. Sytytin valot. Lämmitin oman ruoan uudelleen ja koska leikkihuoneesta kuului sopivasti turvallisen kuuloista hälyääntä, surffasin kännykällä Iltalehteen, vielä kun oli vähän näkökykyä jäljellä ja ymmärrys ei riittänyt älyllisempään. Lööpit kertoivat totuuden ja valot sai kohta sammuttaa. Mutta kyllähän nuo silmät verestävät ja elohiiri temmeltää vasemmassa alaluomessa ja viidettä viikkoa. 

Aikavaras ilmoitti alkavansa isona kuninkaaksi. Vihreäksi kuninkaaksi. Unirosvosta kuulemma tulee punainen kuningas.  




keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Keinumisesta, päiväunista ja taas kerran yöasiaa



Viime viikosta vaivannut leppä- ja pähkinäpensasallergia yhdistyneenä katupölyärsytykseen jalostui kunnon flunssaksi tässä pari päivää sitten. Unirosvo heräilee harva se hetki; jahka jaksan kuunnella iltahuutoja (ja saan ehkä Aikavarkaan poistettua asunnosta yöksi tai pariksi), toteutan ystävän suositteleman pistäytymisunikoulun. Bonuksena Aikavaraskin on hortoillut parina yönä unissaan. 

Niin että vähän on puolivillainen villaton olo. 

Kohta kymmenkuinen nousee joka paikkaan, vetelee laatikot auki, irrottaa otteensa ja kokeilee osaako seistä huterin polvin, ja lopuksi kaatuu.
Selfie-yritelmä


Unirosvon päiväunirytmi on päivittynyt, ja kolmien unien sijaan kahdet riittävät useimmiten. Iltapäiväulkoilun aikaan vauva onkin pääsääntöisesti jo hereillä. Kunhan säät vielä lämpenevät entisestään ja paljaat kädet pääsevät hipeltämään ruohikkoa ja hiekkalaatikkoa, Unirosvo varmaan alkaa viihtyä maassakin paremmin, mutta toistaiseksi se tykkää keinua. Vaikka puoli tuntia putkeen. Välillä otan sen keinusta pois: josko haluaisit tehdä täällä puistossa jotain muutakin? Seuraa rimpuilua pois sylistä, konttaaminen kitisten keinun alle ja kurkottaminen ylöspäin samalla änisten. 

Okei, selväksi tuli, keinu sitten. 

Onnellinen
No jos ihan vähän jotain muutakin ennen kuin taas keinutaan

Aikavaras etsii (turhaan) kukkia kasteltavakseen (tyhjän kannun kanssa)
Vaikka poikien puolen tunnin yhtäaikainen nukkuminen poistui päiväjärjestyksestä, Unirosvon kanssa saa onneksi levättyä Aikavarkaan päiväunienkin aikana vähän paremmin kuin Aikavarkaan kanssa aikoinaan. Kuopus kun köllöttelee välillä sylissä ihan mihinkään säntäilemättä ja saattaa viihtyä minuuttitolkulla tutkimassa kuolaista kättään, joka kiinnostavasti kerää matosta pölyä pintaansa.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Keinukeskustelu



Keinumassa Aikavaras tykkää nykyisin listata, mitä kaikkea (hänen) pitäisi kaupasta ostaa. Tänään sen tavallisen kakkua, munia, banaaneja, leipää, kakkua, maitoa, suklaapatukka, mehua -listan sijaan tuli vähän erikoisempia mietteitä.

”Minä ostan hevosen. Sitten minä ostan pienen pojan.”

Voi apua, ei ihmiskauppaa. ”Millaisen pojan?”

”Punaisen. Sejjaisen samanjaisen. Sijjä voi eikkiä. Minä ostan pienen punaisen pojan myös Isijje, myös Äitijje, myös Unirosvojje, myös Mummijje.”

Jaaha. 



Ja keskustelu jatkuu keinumisen lomassa.

”Sitten kun minä kasvan isoksi ja muutun Isiksi, minun tukka muuttuu samanjaiseksi mustaksi kuin Isin tukka.”

”Isillä on ruskea tukka.”

”Mustapa. Kohta on minunkin tukka musta. Muistakko kun minä näin unta kasaanijinnusta? (Toim. huom. kasaanijintu = fasaanilintu) Minä näin unta että Isi kasvoi pieneksi ja minä kannoin Isiä.”

”Sepä oli kiva uni. (Ennen näitä kahta unta Aikavaras on kertonut vain sellaisesta, jossa hän polkupyöräili päiväkodin pihaan pyörällä, joka ei ollut hänen eikä Miehen. Se oli kuulemma hyvä uni.)



Aihe vaihtuu varoittamatta, tai oikeastaan palautuu alkuperäiseen. ”Sitten minä ostan Äitijje rahkaa ja Unirosvo voi ostaa Äitijje kahvia.”

Vilkaisen vieressä vauvakeinussa keinuvaa Unirosvoa. ”No sehän passaa. Unirosvo onkin Äidille parit kahvit velkaa.”

”Minäkin voin ostaa kahvia ja veekaa!”

”Älä nyt velkaa rupea ostamaan. Velka tarkoittaa sitä, että on ensin saanut tai lainannut tai ottanut toiselta jotain ja sitten korvaa sen esimerkiksi maksamalla siitä. Äiti tarkoitti, että Unirosvo on ottanut Äidiltä vähän yöunia, ja sellainen väsyttää, ja kahvi piristää, ja siksi Äiti vitsaili että Unirosvo on kahvia velkaa. Se nyt oli ihan höpsöä juttua vain.” (Jep, meni selostukset vähän överiksi, mutta nämä viimeisten puolentoista viikon yöt, huhhuh.)

”Minä voin antaa sinujje yöunet takaisin! Minä aitan ne sinun siimiin! Kun me mennään takaisin kotiin, mene sinä ojohuoneen attiajje makaamaan niin minä tiputan yöunet sinun siimiin. ...ja siimätippoja kanssa.”

Viereisessä keinussa Unirosvo on sopivasti nukahtamaisillaan ja ratkeaa rähjäämään, kun nostan sen keinusta rattaisiin torkkujaan varten. Nähdään vielä leppäkerttuja ja katuputsari.