keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Viisi

Aikavaras kasvoi jossain viime vuosien tuoksinassa lanugoselkäisestä koliikkikeuhkosta, vahvasormisesta vauvasta joka ei koskaan tyytynyt nököttämään, 19-kiloiseksi hurjapääfilosofiksi, joka on kiinnostunut kieltomerkeistä ja avaruudesta, tykkää pikkuleegoista ja Ninjagosta ja pinkistä, käy tiistaisin nassikkapainissa ja oppi pari viikkoa sitten ärrän. 

Viisivuotispäivästä on jo tovi, mutta ei kai tämä niin päivän tai kahdentoista päälle ole, juhlittiinhan synttäreitäkin kolmena viikonloppuna eri kokoonpanoilla.

"Tässä mä olen iloinen ja tunkenut kädet vastakkaisiin hihoihin tässä oranssissa paidassa.Mulla on otsassa mustelma ja mä aion poimia noita omenia."

"Mä olen palomies ja liu'un alas pihlajanmarjapaloasemasta!"


Viimeinen kuukausi: viikot silkkaa arkea työkiireineen, päiväkotikiireineen, sentään aiempaan nähden hyvin nukuttuine öineen, joiden myötä olen taas oppinut nukkumaan (jopa pommiin); viikonloput hujahtaneet Särkänniemessä, häissä, Aikavarkaan ulkoistetuilla kaverisynttäreillä, mummilassa, ristiäisissä. Viime lauantaina vietettiin vielä kotona tiiviin porukan sukulaissynttärit, ja kuten ilmeisesti kaikkina aiempina vuosinakin, kalenterimerkintä Aikavarkaan kotisynttäreistä taikoi monen viikon takkeilun jälkeen syyskuun lopusta esiin t-paitakelin.

Synttäreille putsattiin ja katettiin puutarhakalusteet (joita ei ollutkaan käytetty sitten Unirosvon toukokuisten synttäreiden, kiitos kylmän kesän), mutta aurinko paistoi syyskuun lopun kunniaksi jo sen verran viistosta, ettei varjoon jääneellä takapihalla lopulta kukaan kahvitellut.

Kolean kesän jälkeen nämä tuulettomat, lämpimät iltapäivät, kultainen vino paiste niin kuin vanhoissa valokuvissa, ovat vähän sydäntäsärkeviä. Minäkin olin täällä, tällainen minä olin, kesä huutelee lähtiessään.


"Pääosin tasapainoinen lapsi, joka välillä hakee rajusti rajoja", määritteli päiväkodin lomake. Onneksi myös motorisesti ja verbaalisesti lahjakas, taitava keskustelija, hyvämuistinen pohdiskelija, monipuolinen leikkijä. 

"Aivan ihanahan hän on", oli neuvolan tuomio 40 minuutin kahdenkeskisen tutkimustuokion jälkeen.
"Muuten meni hyvin, mutta nyt sen käytökseen tuli vaurio", infosi päiväkotikaverin ekaluokkalainen isoveli, joka avasi oven kun saavuimme eräänä iltana Unirosvon kanssa hakemaan Aikavarasta kaverisynttäreiltä kotiin. "Tuolla yläkerrassa se nyt makaa lattialla ja huutaa että ei vielä kotiin."



Mutta aivan ihanahan hän on. 

Ja rohkea. Valitsee pinkkiä, koska tykkää siitä, vaikka on jo oppinut maailmalta, että moni muu ajattelee ettei niin kuuluisi tehdä. Pyytää saada ja saa "kauniit sandaalit, koska poikien hyllyssä on pelkkiä tylsiä ja synkkiä". Kantaa niitä ylpeänä, tekee niistä omansa, ei enää tyttöjen. 

Synttäreillä maalasin halukkaiden posket, mutta kasvomaalisetin värit olivat sen verran rajoitetut, että vaihtoehdot olivat lähinnä leppäkerttu, kärpässieni ja lumiukko.


Ja se ärrän yhtäkkinen oppiminen. Se toi takaisin - hetkellisesti, mutta kuitenkin - myös Aikavarkaalle ne väärinlausutut sanat, joiden katoamista jossain vaiheessa täälläkin suunnilleen surin (linkkaisin jos jaksaisin etsiä), koska olin niin ihastuneesti seurannut sitä kielen etsimistä, hapuilevia yrityksiä puhua niin kuin oppimisen lähteet. Nyt viisivuotias keskittyy ärrään niin kieli keskellä suuta, että tremulantti sorahtaa sielläkin, missä ei pitäisi, ja pyrkii sanan alkuun, jotta tulee onnistuneesti hoidetuksi pois alta. Laastarista on tullut raastali, lääkäristä rääkäli, leppäkertusta reppäkelttu. "Se johtuu varmaan siitä, että mä osaan ärrän jo liian hyvin!" lapsi itse arvelee.



"Saanko mä isona vaihtaa mun nimen?" Aikavaras avaa keskustelun. 
"Joo, saat. Totta kai. Eikö Aikavaras ole hyvä nimi sun mielestä?"
"Ei. Nyt se on, muttei isona enää. Kun se on pikkupojan nimi."
"Kuule, sitten kun sä olet iso, se on kyllä ison ihmisen nimi. Mutta voit sä vaihtaa sen, jos haluat. Mikä sä mieluummin olisit?"
"Mmm...en mä tiedä vielä. Ei voi tietää. Ehkä Helikopteri."



Helikopterini, valitse vielä isonakin ne kauniit pinkkikukalliset sandaalit ja tee niistä omasi, jos vain haluat.