Näin Aikavarkaasta tuli osa-aikainen kestovaippailija

Olen ahkera pesemään käsiäni (suosittelen! Sairastin flunssan viimeksi marraskuussa 2011, vaikka olin tässä välissä ihan reilusti raskaana, ja sekä raskaus että sitä seuraava univelka tunnetusti laskevat vastustuskykyä). Muuten olen aika saamaton, joten vaatimattomatkin suunnitelmani osittaisesta kestovaippailusta olivat kaatua vauvan synnyttyä. Pää oli pyörällä ja askartelua riitti ilman kestovaippojen käytön opetteluakin.

Opettelua se nimittäin vaati. 

Taskuvaippoja ja imuja kuivumassa

Teoriassa pyrin ekologisuuteen, joten suunnittelin jonkinasteista kestovaippailua Aikavarasta odottaessani. Lisäksi mietin kertakäyttövaippojen kemikaaleja. En asettanut itselleni paineita.  Ajattelin, että edes yksi kestovaippa päivässä säästäisi 365 kertakäyttövaippaa vuodessa.

Yritin tutustua terminologiaan, mutta sain vain päänsäryn. Hankin ennakkoon muutaman erimallisen vaipan, summamutikassa. Kelan äitiyspakkauksesta ilmestyi lisäksi kaksi erilaista mallia, ImseVimsen valkoinen all-in-one- eli AIO-vaippa ja Myllymuksujen vihreä tasku- eli täyttövaippa. Toiset kappaleet kumpaakin sain Aikavarkaan kummitädiltä, joka ei ollut omasta äitiyspakkauksestaan niitä meidän onneksemme hyödyntänyt.

(AIO-vaippojen ja taskuvaippojen lisäksi kestovaippojen alatyyppejä on ainakin kuorivaipat ja hahtuvavillahousut, jotka lanoliinirasvauksen ansiosta pitävät kosteutta - kumpaankin malliin taidetaan tarvita ns. sisävaippa.)

Viikot kuluivat ja Aikavaras kasvoi. Kestovaipat eivät pukeneet itse itseään vauvan ylle. Välillä nostin vaipat hoitopöydän viereen, jotta saisin tartuttua tuumasta toimeen ja kokeiltua niitä. Kun en vain saanut aikaiseksi, heitin vaipat takaisin lipaston laatikkoon. Pois silmistä, pois aiheuttamasta syyllisyyttä.

Täytettyään kaksi kuukautta Aikavaras alkoi armollisesti nukkua useamman tunnin putkeen per yö. Kun olin saanut nukutuksi viisituntisia öitä parin viikon ajan, löysin itsestäni tarmoa kantaa kestovaipat jälleen kylppäriin ja kääriä hihani. Totesin, että meillä oli neljä käyttökelpoista ja muutama käyttökelvoton kestovaippa... sekä edelleen termien ja mahdollisesti tarpeellisten lisähärpäkkeiden kanssa hämmentynyt äiti.

Osa vaipoista jäi käyttämättä, koska ne vaikuttivat yksinkertaisesti epämukavilta ja epäkäytännöllisiltä. En aikonut pukea vauvan ylle hiertävän oloista PVC-kuorta, joka piti täyttää omituisen mallisilla sisävaipoilla (mallia one size fits all mutta vaikuttivat ihan liian pieniltä jo 2,5-kuiselle). Ehkä multa jäi jotain olennaista hoksaamatta. Yksi AIO eli pese ja pue -tyyppinen vaippa jäi käyttämättä, koska se oli järkyttävän jäykkä. Sen kosteussulullisesta kankaasta ommeltu kuori kahisi äänekkäästi ja sen kiinteät, taiteltavat imulärpäkkeet oli mielestäni suunniteltu eri sukupuolta edustavalle vauvalle. Aikavarkaan merkkisellä pissaajalla nesteet olisivat valuneet vaipanlahkeista ulos. 

ImseVimsen all-in-one-vaippa

Käyttöön jäivät ne äitiyspakkauksista tulleet kaksi ImseVimseä ja kaksi Myllymuksua. Kummatkin ovat kokoa S–M (ImseVimse 4–8-kiloisille, Myllymuksut 5–10-kiloisille). ImseVimse oli hassun mallinen enkä oikein tykästynyt AIO-vaipan ideaan. Kun asian yrittää tehdä liian helpoksi ja kaikille sopivaksi, mennään metsään. Myllymuksujen taskuvaippa sen sijaan oli kätevä ja materiaali niin mukavan oloinen, että voisin itsekin pitää sellaista (onneksi olen kuitenkin toipunut synnytyksestä sen verran hyvin, ettei tarvetta ole). 

Myllymuksut-taskuvaippoja

Tällä valikoimalla mentiin pari kuukautta. Välillä puin Aikavarkaalle 8 kestovaippaa viikossa, välillä vain pari, vähän jaksamisen mukaan. Aika laiskasti. Kun ImseVimset jäivät pieniksi ja Myllymuksutkin alkoivat kiristää Aikavarkaan michelinreisiä (vaikka painoa oli vasta runsaat 7 kiloa), piti tehdä ratkaisu. Luovutanko vai panostanko?

Päätin panostaa. Myönnän auliisti, että päätöstä motivoi Aikavarkaan kakkausfrekvenssin radikaali harventuminen (josta kerroin tässä postauksessa).

Koska taskuvaipat tuntuivat käytössä käteviltä, tilasin niitä lisää. Ostin muutaman L-XL-koon Myllymuksu-taskuvaipan sekä pari kappaletta muita, aiemmin vieraita merkkiä (Babyland ja Bumgenius). Kestovaipat ovat uusina kalliita, mutta olen valmis maksamaan vähän ekoekstraa. Käytettynä hankkiminen satunnaiselta myyjältä ei napannut, vaikka muuten kannatankin kierrätystä. (Huom! Hyvin huollettuina käytetyt kestovaipat ovat käypää kauppatavaraa ja menevät kuumille kiville.) Nyt hyväksi toteamani vaipat säästän tietysti Aikavarkaan mahdollista pikkusisarusta varten.

Tällä hetkellä pyrin korvaamaan 14–20 kertakäyttövaippaa viikossa kestovaipoilla. Muutaman roskapussillisen verran säästöä per viikko, rahallisesti ei välttämättä lainkaan. Halvimmaksi kestovaippailu tulisi, jos vaippoja tekisi itse tai ostaisi käytettynä. Musta ei kuitenkaan saa käsityöläistä sitten millään. Jos vaihtoehtona on kudinten kilistely ja Singerillä surauttelu, valitsen mieluummin vaikka vauvojen vessahätäviestinnän.

Kuoseja ja värejä löytyy kestovaipoissa joka makuun. Minun silmääni ja tyylitajuani miellyttävät eniten yksiväriset unisex-sävyt. Mutta jos arvostat mahdollisuutta nähdä mopoilevia leppäkerttuja vaipanvaihdon yhteydessä, go for it!

Sinappikoneen lyhyt historiikki

Vauvaperheessä vauvan kakasta tulee yleinen ja luonteva puheenaihe. Niin käy, vaikka päättäisi etukäteen toisin. Että mähän en sitten Aikavarkaan suolen toimintaa raportoi kellekään, enkä keskustele siitä Miehen kanssa joka välissä. Just.

Täysimetetyn vauvan vatsan toiminnassa mikä tahansa väliltä kymmenen kertaa päivässä viiva kerran kymmenessä päivässä on normaalia (sekä lääkärin, neuvolatädin että netin mukaan).

Aikavaras edusti sitä sotkuisempaa kärkeä. 

Kun uusi vauva kakkaa vähintään kahdeksan kertaa päivässä, kyllähän se hämmentää ja väsyttää. Vaippa pitää vaihtaa ennen syöttöä, että vauvan ei tarvitse ruokailla kakkaisena; äidin nenään asti vastasyntyneen maitokakka ei haise, joten kyse on vain vauvan mukavuudesta. Toisaalta heti syömisen jälkeen vaipan suunnasta kuuluu paljonpuhuva ääni. Ja taas vaipanvaihtoon, ettei tavara tällä kertaa valuisi lahkeesta potkuhousuja sotkemaan. Hoitopöydälle tulee tietysti lisää. Ja lavuaariin heti pesutoimenpiteiden jälkeen. Ja sitten taas hoitopöydälle. 

Puhdas vaippa päällä, hetken verran.

Yksi sairaalan kätilöistä neuvoikin, että kun huomaat vauvan kakkaavan, odota puoli tuntia ja vaihda vaippa vasta sitten. Ei nimittäin yhtä ilman toista ja kahta ilman kolmatta.  

Sairaalassa kätilöt ja lastenhoitajat ohjeistivat myös, ettei vaippaa tarvitse vaihtaa öisin. Aikavarkaan suolisto ei kuitenkaan ensimmäisen puolentoista kuukauden aikana erottanut yötä päivästä. Kylppärissä pestiin pikku pakaroita aamuyön pimeinä tunteina ihan yhtä lailla kuin päiväsaikaan. Välillä pohdimme Miehen kanssa, millaisen näyn kohtaisimme, jos tosiaan jättäisimme vaipat vaihtamatta yösyöttöjen jälkeen.

Vaikka vaipan vaihtoi aluksi miten usein, Aikavaras taisi olla jo parin viikon ikäinen ennen kuin todistimme ihmettä nimeltään Vaippa, Jossa On Pelkkä Pissa.

Pikkuhiljaa Aikavarkaan vatsan toiminta rauhoittui 2–4 kertaan päivässä.

Toistaiseksi ainoan lääkärikäyntinsä Aikavaras joutui tekemään seitsemän viikon iässä, kun vaippaan turahti parin kakkalitran lisäksi verta. Syyksi todettiin, että edellisestä kakkauksesta oli niin kauan: lähes vuorokausi. Että tuli sitten paljon ja paineella. Lapsi oli terve eikä insidentti edellyttänyt mitään toimenpiteitä, paitsi että Aikavaras itse katsoi parhaaksi pissata lääkärin päälle.

Ajat muuttuvat. Kolmen kuukauden iästä lähtien Aikavaras on viikko toisensa perään rikkonut kakkaamattomuusennätyksensä. Ensin meni 2 vuorokautta, sitten 3. Tällä haavaa ennätys on 8 vuorokautta ja 1 tunti. Nyt mennään runsaan 4 vuorokauden hujakoilla kohti jälleen uutta ennätystä.

Tämä uusi aikakausi on lisännyt motivaatiotani kestovaippailuun huomattavasti.