Talvikurahousut

Henkilökohtaisesti liputan välivuodenaikojen puolesta, mutta myönnettävä se on, lapsen kanssa kesä ja talvi – siis kunnon talvi – taitavat olla niitä helpoimpia.

Kesällä vaatetta on vähän. On huoletonta. Lähteminen on nopeaa. Palaaminen on nopeaa. Tietysti ensi kesänä pitää muistaa ostaa kaupasta jotain kivoja laastareita, ja totuttaa Aikavaras aurinkolaseihin, ja sitten on kaikki se mitä jos se palaa tuleeko sille auringonpistos kun se heittää lakin pois koko ajan onko se tänään juonut riittävästi onkohan tuolla käärmeitä.

Talvella – siis kunnon talvella – ei ole liukasta, ei kurastu vaatteet, ei tarvita sadevaatteita. Lähteminen on hidasta, ja huolta paleltumisesta pitää kantaa. Ja varsinaista varusteurheilua homma on kintaineen ja Kuomineen.

(Kuomat hankittiin ja testattiin 5 asteen pakkaskelissä. Helpot pukea, pisteitä keveydestä; Aikavaras tahtoisi ne joka pukemiskerralla jalkaan Vikingin talvi-goretexien sijaan. Jännä muuten, että sekä pohjallisia että kengän ulkokokoa verratessa Kuoman koko 24 vastasi prikulleen Vikingin kokoa 23. Toinen jännä juttu onkin sitten se, miten samat kengät voi kustantaa Prismassa vakiona 37 euroa ja risat... ja Stockmannilla yli 70 euroa.)

Lumesta ehdittiin täällä Varsinais-Suomessa nautiskella kolmen, neljän päivän ajan. Aikavaras ei ollut lumesta varsinaisesti millänsäkään, mutta oli sillä tosi kivaa viime viikonlopun ulkoiluilla Miehen kanssa pelmutessa. Sitten Mies lähti maanantaiaamusta perjantai-iltaan ulottuneelle työmatkalleen (ei nyt mennä lainkaan siihen, miten viikko sujui...) ja seuraavana päivänä miinus neljä vaihtui muutamassa tunnissa plus neljään. Pääkallokeli, lätäköitä, märkää hiekkaa, pimeys. Mun kaltainenkin ei-lumi-ihminen hahmotti pysyvän lumen plussat.

 

Näissä jouluisissa talvitunnelmissa käytiin ensin pudottamassa nivaska joulukortteja postilaatikkoon.

Toisaalta torstaina, kun kaikki loskap*ska oli sulanut ihan kunnolla pois ja hiekka muuttui tihkusateessa pehmeäksi, Aikavaras viihtyi taas pitkästä aikaa hiekkalaatikolla hiekkakakkuja leipomassa. Lähipuiston remonttikin etenee pitkästä aikaa (käydään säännöllisesti vakoilemassa). Jospa joku ahkera telaketjutonttu toisi sinne vihdoin hiekkiksen ja pari pömpeliä joululahjaksi alueen lapsille. Ja vanhemmille.

 

Mutta pakkaskadosta huolimatta varusteurheilu jatkui: Välikausihaalari oli varmasti liian vähän, sinisävyinen kevyttoppapuku taas tuhriutuu hetkessä kuraiseksi ja mahdollisesti kastuu liukumäessä ja keinulaudalla ja varmasti ainakin lätäköissä pepusta läpi, ja ehtiikö se sitten kuivua iltapäiväksi? Eikä 1-vuotissynttärilahjaksi saadut tyylikkään lehmuksenvihreät kurahousut enää mahdu talvivaatteiden päälle, eihän siitä mitään tarinaa saisi irti.

Piti hommata talvikurahousut.

 

Kuva ei tee oikeutta silmiä särkevälle neonvärille.

 

 

Ei ne silmiä hivele tyylikkyydellä, mutta hämäriä aamupäiviä ja pimeitä iltapäiviä varten nappasin Prismasta mukaan ne kaikkein neonvärisimmät (köh... aikamoinen prismamutsi musta on valitettavasti tullut. Olen laiska lähtemään lapsen kanssa tarveostoksille kauppareissua pitemmäs, kun niistä reissuista ei iloitse kumpikaan osapuoli ja siinä on helposti koko päivä pilalla rytmeineen ja fiiliksineen). Niin ja muistin tietty maksaakin. Ajatuksena hälytysvärihankinnassa oli, että alle metrin korkeudella täysin vailla itsesuojeluvaistoa taapertava kaveri näkyy mahdollisimman kauas tilanteessa kuin tilanteessa. (Päivittäin verkkokalvoille maalautuva kauhukuvani on, että mä pyörryn tai liukastun tai jotain, ja Aikavaras pääsee kipittämään leikkipaikalta tai kotiovelta pihatie/parkkialueelle naapureiden autojen alle.)

En sovittanut kurahousuja kaupassa Aikavarkaalle. Ajattelin että kohta pitää kuitenkin taas roudata maitoa ja hedelmiä ja kaurahiutaleita kotiin, joten voi ne vaihtaa jos on liian pienet. 92-senttiset näytti ihan valtavilta, joten otin siitä 86-kokoiset ja sitten mentiin valitsemaan leipää ja lappamaan viilejä ostoskoriin. Kotona huomasin, että kappas, 86 onkin ylösalaisin 98, ja se ylösalaisin onkin oikein päin. Eli tuli ostettua 98-senttiset. Myöhemmin ne päätyi päälle, kun pihatie kiilsi märkänä ja ulos oli mentävä kaatuvien seinien alta. Ja ne on sopivat. Ehkä vähän pitkät, mutta muuten riittävän sopivat.

Siinäpä menneen viikon loskat ja jäät. Nyt on lauantai, saunapäivä, Aikavarkaan serkkutytön 8-vuotissynttärit, Mies kotona illan ja huomisen, ja ensi viikko on uusi uljas viikko (jolloin pääsee myös neuvolaan kuuntelemaan Unirosvon sydänääniä!).