Helpompia hetkiä ja iltavaativuutta

Joko kerroin, että Aikavaras ei enää kyseenalaista Unirosvon mukaantuloa ja mukanaoloa juuri missään eikä ole pitkään aikaan käyttäytynyt mustasukkaisesti pikkuveljeä kohtaan? Ja että vauvan hoitaminen taaperon ohella ei (normaalisti) ole enää niin...hmm...hikoiluttavaa? No, kerronpa nyt uudestaan: yhteiselo on helpottunut merkittävästi näistä ajoista.

Ensinnäkin Aikavarkaan huomiointikyky ja varovaisuus ovat kehittyneet hurjasti. Lapsi selvästi muistaa, että jossain päin saattaa piileskellä vauva, jonka päälle ei saa kaatua/astua/pudottaa painavia leluja. Kun Unirosvon tutti putoaa, Aikavarkaan selkärankareaktio ei enää ole napata saalis omaan suuhunsa ja juosta karkuun, vaan nostaa tutti ja ojentaa se mulle: ”Vauvan oma tutti putos, Äiti ole hyvä!”

Unirosvon uskaltaa jo jättää hetkeksi samaan huoneeseen Aikavarkaan kanssa ilman veljesten välille rakennettua, piikkilangalla ja sähköpaimenella vahvistettua aitaa (yleensä - poikkeuksena riehumiskohtaukset ja känkkäränkkämielentila). Aikavaras ei useinkaan kiinnitä kovin paljon huomiota Unirosvoon vaan keskittyy omiin puuhiinsa (kirjoihin, palapeliin, onkipeliin, Muumeihin, Posti-Pateen...Unirosvo sen sijaan tuijottaa Aikavarkaan hommailuja lumoutuneena. Idoli!). 

Hieno punainen auto!

Tosin tässä eräänä iltapäivänä kävi seuraavasti:

Olen keittiössä järjestelemässä välipalaa Aikavarkaalle ja itselleni. Aikavaras istuu sohvalla lukemassa Hamsterikirjaa (vanhahko itäeurooppalainen lastenkirja, todella ankea sekä kuvitukseltaan että tarinasisällöltään, en voi suositella kenellekään). Unirosvo lukee omaa Hakkarais-kirjaansa mahallaan lattialla. Yhtäkkiä aivojeni vahtikeskus (äideillähän on sellainen? Siellä limbisen järjestelmän tuntumassa) rekisteröi äänen, joka ei voi olla muuta kuin sohvalta alas liukuva taapero. Kuuluu puhetta: ”Vauva!” Niskakarvat värisevät: pitääkö mennä turvaamaan vauvan hyvinvointi? Syöksyn kurkkaamaan kulman taakse.

Aikavaras on jo ehtinyt kumartua Unirosvon viereen ja osoittelee nyt kirjan kuvia. ”Moi Unirosvo. Tämä on Aikavarkaan oman pikkuveljen oma kirja. On Unirosvon oma kirja. Aikavaras saa lainata. Saa katsoa yhdessä. Voi katsoa kuvia. Unirosvo, tässä on auto. Auto ajaa kovaa. On punainen. Tässä on pilviä! Kukkia! Sininen kukka, vihreä kukka, punainen kukka! Nyt Aikavaras kääntää sivua. Katso Unirosvo, tässä on eri kuvia.”

Hieno punainen pilvi!

Iltaisin ja aamuisin olen yöheräilyistä ja jatkuvasta läsnäolemisesta ja loputtomasta imettämisestä kohtuullisen puhki ja kenties hieman äreän oloinen, mutta tällaisina hetkinä olen vain ja ainoastaan kiitollinen ja onnellinen.

***

Mutta korostinhan tuossa ylempänä sanoja yleensä ja normaalisti. Välillä yksi aikuinen ei kerta kaikkiaan riitä. Vauva kulkee hereillä ollessaan paljon sylissä, ja syliin kaipaisi välillä isompikin: ”Vauva pois! Unirosvo pois, Aikavaras syliin.” Se on mainio pyyntö, mutta mikäli Unirosvolla sattuu olemaan väsymystä tai vatsanväänteitä, tai röyhtäytys on kesken tai vauvaa vaivaa muuten vain joku mystinen angsti (etenkin nyt 3 kk -neuvolan jälkeen näitä kohtauksia on ollut, liekö syynä rotarokotteen toka annos vai kolmen kuukauden hulinakausi vaiko jokin ihan muu), joutuu arpomaan kummalle lapsistaan niitä traumoja tällä kertaa tuottaa. Laittaako vauva karjumaan yksin sitteriinsä, jotta voi halia hetken isompaa, vai ilmoittaako yhä pienelle esikoiselle mahdollisimman hellästi että ei, Äidin syliin ei nyt pääse, kohta ehkä, haluaisitko korvaukseksi vaikka tehdä yksin tuota palapeliä? Kas kun puoli syliä ei taaperolle kelpaa, sitäkin olen yrittänyt. Ollapa kuuro kaksi kertaa leveämpi ja nelikätinen. 

Lepohetki, päiväunet välillä tässä kainalossa

Iltoja hankaloittaa tällä haavaa hivenen se, että Unirosvo näyttäisi hiljalleen jättävän iltanokosensa (n. klo 19.30–20.15) pois aikataulustaan. Hyvä puoli: vauva menee aikaisemmin yöunilleen, joten mäkin pääsen aikaisemmin nukkumaan ja ehdin sitä ennen viettää vauvattoman iltatuokion ihan ihmisten aikaan. Huono puoli: punasilmäinen, väsytokkurainen, kärttyinen ja vain sylissä viihtyvä vauva Aikavarkaan iltasuihkun ja iltapalan ja iltasatujen aikaan. Mies on onneksi yleensä illat kotosalla (töistä suoraan kotityömaalle, raukka). Mutta onhan se nyt saavutetun edun menettämistä, kun ennen hyvin ja paljon nukkuvasta, leppoisasta vauvasta tuntuukin tältä: