lauantai 13. syyskuuta 2014

Itseaktivoiva kyselykone





Viime kuukaudet Aikavaras on leikkinyt suihkun jälkeen pöö-leikkiä eli vetänyt pyyhkeen päänsä yli ja sanonut pöö. Vanhemman rooli on arvuutella, kuka pyyhkeen alla piileksii ja missä on oma Aikavaras.

”Onko siellä…hmm… Nuuskamuikkunen? Ai ei? Onko siellä… Drontti Edward? Eikö? No kuka siellä on, ja missä on Äidin oma Aikavaras?”

Pitkään vastaus arvuutteluihin oli eiiii..., ja lopuksi lapsi paljasti, kuka pyyhkeen alta löytyi: ”Aikavaras!”

Jo on aikoihin eletty! Aikavaras kävelee säntäilemättä vaunujen vieressä puistoon ja pitää vapaaehtoisesti kiinni. Käsi ylös, kuka olisi uskonut?

Sitten alkoi kiinnostavampi vaihe: ”Pöö! Tääjjä on...”

Lapsen suusta ei aina kuulu totuus. Pyyhkeen alla on piileksinyt muun muassa Isomamma, pari päiväkotikaveria ja aika usein naapurin eläkeläissetä (tämä aina hätkähdyttää, koska pöö-leikin aikaan kuivaan suihkunurkkausta aika lailla eevan asussa). 


Unirosvo nukkuu. Hetken. Taisi vetää päiväunikiintiönsä täyteen parin ekan elinkuukautensa aikana, kun on nykyisin hieman pätkäinen päivänukkuja verrattuna Aikavarkaaseen tämän ikäisenä.

Nyt Aikavaras ei enää malta odottaa pyyhevaihetta vaan alkaa leikkiä pöötä jo aiemmin. Suihkulelut lattialle ja pesuvati päähän, siinähän sitä piilossa ollaan.

Itse asiassa tyyppi ei enää malta odottaa sitäkään, että mä arvuuttelen, vaan hoitaa itse senkin:

”Pöö! Onko siiä… Emuhhi (Hemuli)? Ei oo! Onko siiä… ”

Aarrevaihe. Pakko poimia mukaan viisi omenaa, ruusun- ja pihlajanmarjoja, tsiljoona kiveä ja kukanvartta ja muuta relevanttia. Ja tyhjentää ne aina puistoon tai leikkipaikalle, ja taas kerätä mukaan. "Tämä mupaan! Tämä mupaan kans!" Mainittakoon, että jotenkin näitä aarreomenia on myös kulkeutunut jopa unikavereiksi asti.

***

Muutama päivä sitten Aikavaras kävi Miehen kanssa allergiatesteissä. Verikokeen jälkeen pipikohtaan liimattiin Nalle Puh -laastari. Sitä ei tietenkään saa ottaa pois. Aikavaras repii laastaristakin arvuutteluleikkiä: ”Onko siinä… Muumi-aakson postisetä? Ei ooooo! On Nanne Puh! Nanne Puh ei oo Muumeissa! Onko siinä… Isi! Eiiii! Isi ei oo Nanne Puhissa!”

Selväpä se. Siitä verikokeesta sen verran, että potilas oli saanut siellä mehua. Aikavaras oli kuulemma juonut mehua tyytyväisenä ja kysynyt: ”Onko hyvää mehua?” Kysymys oli otettu retorisena, mutta Aikavaras ei siihen tyytynyt vaan tokaisi painokkaammin: ”Onko hyvää mehua!” Miehen kuului ilmeisesti tiedustella juoman maistuvuudesta.

”Okei. No onko hyvää mehua?”

”Onnnnnn!”

***

Iltapesuista puolestaan vielä sen verran, että moni päätön kohellus sai selityksensä, kun Aikavaras otti tavakseen kylppäristä poistuessaan taputtaa pyyhekuivaa tukkaansa ja ilmoittaa: ”Pää on melkein tyhjä.”

2 kommenttia:

  1. Meilläkin on nyt suosiossa piiloleikki, mutta sellaisena versiona, että esikoinen seisoo jossain hyvin näkyvällä paikalla, enkä mä ole löytävinäni sitä vaan etsin kaikista hassuista paikoista, kunnes lopulta tosi teatraalisesti löydänkin tytön...ja nyt se on ruvennut etsimään mua samalla lailla, mikä on aika viihdyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On nää mahtavia :-) Puheen ja mielikuvituksen kehittymisen seuraaminen on kyllä vielä kutkuttavampaa kuin etukäteen kuvittelin.

      Poista