maanantai 25. huhtikuuta 2016

Uuden edessä

Hain töitä. Sain töitä.

Unirosvolle varmistui paikka lähipäiväkodin pienten ryhmässä; Aikavarkaan hoitosopimus kokopäiväistetään.

Jotta en liiaksi ehtisi iloita ennakoitua villimmän työmarkkinamenekkini johdosta - olin nimittäin kahden pikkulapsen äitinä ja työelämästä monta vuotta poissa olleena humanistina valmistautunut pitkään ja turhauttavaan työnhakujaksoon - liittyy tähän uuden kynnyksellä kuikuiluun paljon murehdittavaakin.

Unirosvon äitiriippuvuus. Miten se pärjää päiväkodissa?

Aamut ja illat. Ovatko silkkaa kitinää ja kiljuntaa ja kiirettä?

Päivät. Mitä jos en lunastakaan odotuksia ja mokailen väsymyspäissäni, kun Unirosvo kuitenkin valvottaa yhä?

Eli myös yöt.

Ja sairastelu. Vietin illan Mehiläisessä kuumeisen Unirosvon kanssa, kun Pronaxen ja Panadol eivät yhteisvoiminkaan palauttaneet normaalilämpöä ja touhuvoimaa. Verikokeiden perusteella ei kyseessä ole influenssa vaan joku muu virustauti. Näen jo ensi maanantain ja itseni ja muun perheen viruksen viemänä ekana työpäivänäni. Mahtava tehostartti, vaikka en mitään uratykkiuraa ole haalimassakaan.

On se kumma, kun ei ihminen osaa iloita vailla varjoajatuksia. Toisaalta tämä on koko neljän koplalle niin iso muutos, että kummempi kenties olisi, jos ei hirvittäisi lainkaan.

6 kommenttia:

  1. No hei ei ihme että hirvittä (NYT NE RUUHKAVUODET VASTA ALKAAKIN!!!) mutta ennen kaikkea onnea! Työpaikan saaminen on aina upea juttu!

    VastaaPoista
  2. Onnea työpaikasta, kyllä kaikki järjestyy! :) t. Kahvittelija

    VastaaPoista
  3. Ihan mahtavaa! Onnea uudesta työstä! Tosi upeeta kuulla myös tällaisia työnsaantitarinoita, kun nykyään melkein aina tuntuu olevan ihan päinvastoin. Itsellä on hyvä tilanne siinä mielessä, että työ odottaa kyllä, kun siihen palaan. Mutta enenevissä määrin on sellainen fiilis, etten siihen enää haluaisi palata, mutta mitä muutakaan oikein voin, kun on pienet lapset ja ikää 40. Hmmm..... Mut tsemppiä uuden alkuun, hyvin se menee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen saanutkin kuulla monelta taholta olevani onnekas. Oma fiilis oli hurjan pöllämystynyt - että mitä, näinkin tää voi mennä, ihan oikeastiko? Unirosvon päiväkotipaikka järjestyi juuri oikeaan saumaan samanlaisella tuurilla, vaikka aluksi tarjoiltiin eioota. Täytyy oravanpyöräruuhkavuosiarjen iskiessä muistaa myös olla yhä kiitollinen siitä että en joutunut kuin piipahtamaan liiton kassalla.

      Kiitos tsempistä! Ja hyvää vappua :-)

      Poista