Äiti 1 (lapsi 2 v.): Mä sanoin eilen mun miehelle sen mitä
olen miettinyt koko kesän. Että mun talutusnuora on tosi tosi lyhyt
nykyisin. Ei yllä kuin kotoa tänne puistoon.
Äiti 2 (lapset 4 v. ja 1 v.): Joo. Joo! Mä taas tiedätkö olen
huomannut viime aikoina, että mä haluan jotain.
Kuluttaa vaikka paljon rahaa, tai jotain.
Jotain muuta vain. En mä oikein itsekään tiedä mitä.
Tiedän Äiti 1:n asuvan lähempänä puistoa kuin me, joten
mulla on ainakin 200 metriä pitempi talutushihna. Lisäksi käyn välillä
Aikavarkaan kanssa Prismassa, jonne on vielä pitempi matka kuin puistoon.
Just joking.
Mun talutushihna on ihan fiktiivinen, mikäli sellainen
tuntuu joinain päivinä kiristävän. Yksi sana Miehelle tai Anopille, ja olisin
vapaa menemään ja tulemaan kohtuullisin rajoituksin.
Mutta kumma kyllä, viime aikoina talutushihna ei ole
pahemmin vaivannut. Viihdyn. Valitan kyllä selkäkivuista ja hartiavaivoista,
vähän epämääräisestä fyysisestä väsymyksestäkin, ja siitä että Aikavarkaan pyöriessä kintuissa on vähän turhan hankala laittaa ruokaa, ja siitä että lattia on ihan röhnäinen vaikka just olisi imuroinut, mutta muuten arki tuntuu ihan kivalta.
Eikä tee mieli edes tuhlata. Sekin on hyvä, kun laskee kotihoidontuen ja lapsilisän yhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti