sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Mato matala, ryömivä (palapeli)tuholainen



Aikavaras hyppäsi ryömimisvaiheen yli: puski itseään nelikuisesta asti ylös- eikä eteenpäin, keikkui konttausasennossa ja lähti siitä liikkeelle melko tasan seitsenkuisena. Nyt tuntuukin ihan hassulta, että täällä ryömii joku mato matalana pitkin lattioita (pitää asentaa sen vatsapuolelle kostea rätti, jotta tulee lattiat mopattua samalla).

Erityisesti Aikavarkaan lelut kiinnostavat Unirosvoa liikuttavan paljon. Kirjaimellisesti liikuttavan paljon. Kun ryöminkäinen bongaa Nalle Puh -palapeliboksin (taaperon uusin innostus: koota isommille lapsille tarkoitettuja, serkuilta perittyjä palapelejä vanhempien kanssa) olohuoneen maton toiselta puolelta, alkaa hillitön innostusläähätys, ja tyyppi mönkii salamana kohti aarretta. Satunnainen villasukka tai omat tylsistyttävän lapselliset katselukirjatkin tutkitaan säännöllisesti läpi, mutta isoveljen lelut ja raitapaidat saavat aikaan sen liikuttavimman liikekannallelähtön.

Tonne! Tonne!

Jee, perillä!

Ne kokosi tän ihan väärin!

3 kommenttia:

  1. Hienoa, Unirosvo! :) mä just pari päivää sitten mietin kuopusta katsellessani, että niin outoa, että tämäkin tyyppi rupeaa ehkä jo parin kuukauden päästä liikkumaan. Tähän pakollinen NIISK: näin ne kasvaa ja kehittyy ja kohta ne on aikuisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Sama kehitysaskel voi herättää ilon ja ylpeyden lisäksi surua ja menettämisen tunteita! Ja lattioitakin pitää alkaa syynätä tarkemmin, muuan isoveli kun levittelee turhan pientä romua ja roskaa välillä.

      Poista
  2. Ihana toi viimeinen kuva, noi pikku pikku kätöset, oihhhh
    T.piispanristi kotiäiti

    VastaaPoista