Déjà vu: röhnävauva, taas!

Ääh. Mistäs noi kuivat läntit sen leukapieliin on ilmestyneet? Ääh, miksei toi kuivunut räkä lähde irti sen nenäalusesta? Ääh, taaaaaaaasko pitää vaihtaa body? Oho ja pöksyt kanssa. Oho ja oma paita ja housut myös.

Niin. Kylmenneen sään, lisääntyneiden sose- ja puuroaterioiden sekä pari viikkoa vaivanneen nuhan ansiosta Unirosvon ennen niin kirkasposkinen ulkomuoto on kehkeytynyt hieman röhnääntyneeksi.

Pam! Se palasi mieleen. Mähän olen jo kirjoittanut tästä.

Mutta on kiva tietää, että se menee ohi; sen tiedän, kun katson Aikavarasta, ex-röhnävauvaa. Ulkona tietysti ryvetään ojissa ja syödään multaa, mutta kuolaaminen loppuu ennemmin, tai niin kuin Aikavarkaan tapauksessa, myöhemmin (2-vuotissynttäreiden ja kitarisaleikkauksen jälkeen). Räkikset on ohimeneviä. Iho tottuu kylmään; ei välttämättä tänä talvena mutta joskus. Puklailu, sekin loppuu aikanaan. Siihen saakka pitää vain jatkaa niitä röhnäisyydenhallintatoimenpiteitä. 

Lopuksi vinkki lastenvaateteollisuuden tuotekehittelijöille (jotka siis taatusti lukee tätä blogia!): on lievästi ilmaisten ärsyttävää huomata juuri uloslähdön, ruoka-ajan tai nukkumaanmenon koittaessa, että lattiavauva on ryöminyt oman puklulampensa läpi. Toisin sanoen hihojen alaosat sekä koko vatsaosa on märkä ja likainen. Arvostaisin sisä-olosuhteisiin kehiteltyä kevyttä, hengittävää goretex-bodya, joka ei kastu läpi ja jonka ulkopinnan voi pyyhkiä puhtaaksi. Kiitos.

Valoilmiö, pitkästä aikaa. Se oli eilen se. Tänään taas tuttua harmautta.