tiistai 10. maaliskuuta 2015

Kun ne leikkivät yhdessä



Veljesmustasukkaisuus on osoittanut väistymisen merkkejä. Tilalle on tullut enemmän halailua ja leikkiinkutsuja. Yhä vielä Aikavaras saattaa ärjyä huoneeseensa kurkkivalle Unirosvolle: ”Mene POIS! Tämä on MINUN huone PEEKÄSTÄÄN!” Mutta yhtä lailla taapero saattaa houkutella vauvaa: ”Unirosvo, tuje mennään eikkimään minun huoneeseen! Tuje tuje, konttaa konttaa tänne vain!”

Sehän on vallan ihanaa. Siinä ehtii satunnaisesti tehdä rauhassa jonkun keittiöhomman, ripustaa pyykit tai laittaa vähän ruokaa. Mutta…

Tiskikonetta täyttäessäni havahdun, että nyt on kuulkaas liian hiljaista. Mitä ne siellä lelumeressä puuhaavat, kun mikään ei kolise eikä kukaan huuda, että Unirosvo äjä ota sitä, se on minun jeju peekästään? Käynpä kurkkaamassa. Jassoo. Siellä Unirosvo seisoo rahia vasten ja Aikavaras osoittaa yölampullaan Unirosvoa naamaan, kääntää lampun pois, suuntaa sen taas Unirosvoon, kääntää pois.

”Voi ei pojat, mitä te oikein teette?”

”Me osoitamme Unirosvoa jampujja siimiin!”

Siinä sitten selittämään, miksi lampulla ei saa osoitella ketään, ja hieman uhkailemaan että jos lamppu ei saa olla rauhassa, se laitetaan kaapin päälle eikä sitä enää oteta yöksikään käyttöön.

***

Toisella kertaa: taas liian hiljaista. Vain tuollainen hassu läiskyttelyääni… Pitääpä mennä kurkkaamaan. Jassoo. Siellä Unirosvo makaa selällään lattialla ja Aikavaras istuu vieressä läiskimässä Unirosvoa.

”Hei hei hei lopeta heti, mitäs tämä nyt on?”

Unirosvo parahtaa itkuun (ei tainnut haluta lopettaa). Aikavaras ilmoittaa ylpeänä: ”Me jäpsimme Unirosvoa!”

***

Eilen:

Aikavaras supattaa leegoa nuolevalle Unirosvolle: ”Tuje minun kanssa minun huoneeseen, mennään eikkimään yhjessä! Mennään osoittamaan sinua jampujja taas!”

Ja yksi naiivi pikkutaukki konttaa innoissaan perässä eikkimään.

***

Ihan kaikki yhteisleikit eivät sentään pohjaa vauvan esineellistämiseen. Jos joskus on liian hiljaista, toisinaan taas tulee liikaa melua. Sitten pitää taas kurkata: 



”Pojat pojat, mitä te oikein teette?”

Arvatkaapas, miten Aikavaras kuvaili tätä leikkiä, jossa lattialle leviteltiin jok’ikinen duplo, palikka, palapelin pala ja kirja ja auto ja ja ja?

Luonnollisesti: ”Me poimimme appessiineja!”

4 kommenttia:

  1. Toi on oikeasti ihan parasta. Vaikka toi ikäero on alkuun aika kamala (IMHO) niin just tossa vajaan vuoden iässä (kuopuksen) alkoi meno muuttua ja pojat löysi toisensa, nythän ne on ihan bestikset. Mikään ei yhdistä niin hyvin kuin yhteinen pahanteko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, onhan tässä omat kamaluutensa ollut, mutta onneksi poikien yhdessä viihtymisen suhteen näyttää nyt aika valoisalta.

      Poista
  2. Mä oon nyt tosi pahoillani (varsinkin Unirosvon puolesta), mutta "Me jäpsimme Unirosvoa!" -heitto tyrskäytti täällä kahvit näppäimistölle. Huh, kiitos näistä nauruista! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä :-D Oli siinä itselläkin melko homma olla pyrskähtämättä...

      Poista