perjantai 30. lokakuuta 2015

Kaivureita ja kieltojen kumoamisia




Viikon viihde: Läheisen risteyksen liikennejärjestelyjä uusitaan. Onneksi. Tehdään keskisaareketta ja maalataan suojateitä, tulossa on myös liikennevalot. On traktoreita, kaivureita, asfalttikoneita, kuorma-autoja, laitteita joiden nimiä en todellakaan tiedä tai osaa arvatakaan. Viidenkymmenen metrin matkan taittaminen jalan kestää pojilta sellaiset viisikymmentä minuuttia. Mitäköhän työmiehet sanoisivat, jos ottaisin itselleni tuolin, kirjan ja termarin mukaan ja antaisin poikien tuijottaa vieressä remonttihommia koko puolentoistatunnin ulkoiluajan?

Viikon kasvatushuoli: Unirosvo on jo hyvän matkaa siinä iässä, jossa se kujeileva ilme kasvoillaan menee uudestaan tekemään asian, joka siltä juuri kiellettiin. Ei tässä mitään, helpommalla se lopulta uskoo kuin isoveljensä aikanaan. Paitsi että…mitä tekee Aikavaras? Menee heti mun perääni Unirosvon pakeille, kyykistyy, katsoo silmiin ja lausuu vakuuttavasti: ”Unirosvo, kyllä SAAT tehdä niin. Mene, mene vain! Saat hypätä ojaan / juosta parkkipaikalle / kiskoa nettikaapelin seinästä / heittää mukin lattialle! Tee vain, tee vain Unirosvo!” Graah. Ja jostain syystä metrisellä kannustajalla on noissa tilanteissa valtavasti auktoriteettia vuosikkaaseen.

Viikon harmitus: Joku lentokone tuolla jossain oli tänään vartin myöhässä (edit: eikä jatkolento odottanut). Seurauksena Mies on vieläkin tuolla jossain, vaikka sunnuntaiaamuna alkaneen työmatkan piti päättyä jo ennen Aikavarkaan nukkumaanmenoa.

Viikon veljeilyt: Aikavaras on alkanut antaa Unirosvolle itse keksimiään lempinimiä. Kun se puhuttelee pikkuveljeä Paavona, pienempi repeää nauramaan yhä uudestaan. Jostain syystä myös Unirosvon nimen viimeisen kirjaimen muuttaminen i:ksi on nyt kova juttu. Yhteiset leikit ovat yhä useammin lelujen levittelyn ja heittelyn lisäksi myös painimista ja kovaotteista halailua.

Pidätän oikeuden muuttaa mieltäni. Onhan tässä viikkoa vielä jäljellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti