Miniloma, saksihommia ja uudenlainen hyvänyöntoivotus

Mies hoiti lapsia viime viikon kotona (lue: Seikkailupuistossa, Zoolandiassa ja monenmoisilla retkillä, koska toisin kuin minä, Mies ei kammoa lähteä kahden apinan kanssa ainoana aikuisena haastaviin toimintaympäristöihin, joissa karkailut, päiväunet, housukakat ja kiukkukohtaukset aiheuttavat kotiolosuhteita enemmän säätöä). Tällä viikolla mulle koitti työssäkäymisestäni huolimatta pikkuinen lomantynkä, kun Mies läksi lasten sekä Mummin, Vaarin ja serkkupoikien kanssa vuokramökille Kouvolaan pariksi päiväksi. Tein itselleni pitkän listan, mitä kaikkea voin ja tahdon tehdä tämän pitkän vapauteni aikana. Toteuttanen listasta ehkä kaksi kohtaa, koska päivätyö ja laiskottelu. 

Lätäkköleikkejä pari viikkoa sitten

Edellisviikolla tilikauden päätöksen lähestyessä työpaikalla sattui sitä sun tätä absurdia, asioita jotka turhauttivat ja harmittivat niin, että jotain piti tehdä, johonkin piti se purkaa. Joten - totta kai! - lasten nukahdettua anastin esikoiseni Muumi-sakset ja leikkasin itselleni otsatukan. Täysin loogista, eikö vain. Sehän oli tietysti virhe, ainakin aluksi. Nyt puolentoista viikon etsikkoaikansa jälkeen muumitukkani asettuu jo kutakuinkin haluamallani tavalla. 

Aikavaras syö herneitä takapihan portaalla

Samaiset sakset pääsivät actionin makuun jälleen lauantaiaamuna. Ennen seitsemää eli unihiekkaisen aikuisen mielestä aivan liian varhain Aikavaras hipsi kuiskailemaan korvaani kiukkuisesti: "Miksei kukaan leiki mun kanssa! Tahdon että joku leikkii mun kanssa!" 
Unirosvo havahtui. "Hajuaa viejä puppua. Mää pupun viejä."
"No niin, katso nyt, Unirosvokin tahtoo vielä nukkua. Säkin voit tulla vielä tähän Äidin viereen lepäämään", kerroin Aikavarkaalle. 
Puolentoista minuutin päästä kumpikin poika säntäsi vierestäni. 
"Leikkimään!" isompi hihkaisi. 
"Peippimään!" pienempi toisti. 
Ihmeen rauhallisesti ja riidattomasti ne leikkivätkin vartin ajan. Niin hissuksiin, että suorastaan heräsi epäilys. Se kuittaantui toteutuneeksi, kun hetken päästä Aikavaras tuli kiskomaan mua ylös kummituspaitansa repaleisena. 
"Mitä sun paidalle on tapahtunut?"
"Unirosvo halusi sakset. Mä etsin ne sille. Sitten se tahtoi leikata mun paitaa vähän."
Saarnasin saksien vaarallisuudesta, siitä ettei pikkuveljen hölmöjä toiveita saa aina toteuttaa, siitä miten harmittavaa on kun hyvä yöpaita on nyt reikäinen, se olisi mahtunut Aikavarkaalle ainakin jouluun asti ja sitten periytynyt Unirosvon käyttöön. Aikavaras ei nähnyt näissä ongelmia. "No mutta ei meille käynyt mitään ja Unirosvo voi nukkua rikkinäisessä kummituspaidassa." See no trouble, have no trouble.  

"Laita lisää Ryhmä Hauta!"

Mikäli lapsilla on nukkumaanmenoaika yhtä aikaa (näin on silloin kun Aikavaras ei ole nukkunut päiväunia), Unirosvo joko lukee Miehen kanssa iltasatua, itkee mun jalassa roikkuen tai hengailee ilomielisenä pikku tonttuna sen hetken ajan kun kannan iltarutiinien merkeissä Aikavarkaan sänkyynsä, otan vastaan viisi halausta molemmille puolille, kolme suukkoa kummallekin poskelle, suukon otsalle, suukon nenälle, nenät yhteen, silitys, pörrötys, ja mitä näitä nyt siihen rituaaliin kuuluukaan, ja niiden jälkeen vielä lurautan iltalaulun ja mahdollisesti kuuntelen Aikavarkaan Laiva-lauluesityksen. Monesti Unirosvo tahtoo sanoa siinä sängyn vieressä vielä hyvää yötä isoveljelleen, näin myös lauantai-iltana. 
"Hyvää öötä, Aatavajas!" kaksivuotias kumartui kolmevuotiaan puoleen, lausui toivotuksensa iloiseen sävyyn ja silitti vielä tukkaa. 
"Pahaa yötä!" Aikavaras vastasi täydellisen neutraaliin sävyyn. "Oikeaa pettymysten yötä sulle Unirosvo!" 
"Tiitos vaan!" Unirosvo ilahtui ja kipitti nalle kainalossaan kohti puppumaanmenoa.

Siinä pyrskähdystä nieleskellessäni huomasin, että Aikavarkaan huoneen verhotkin olivat päässeet saksien työstettäviksi.

Pettymysten yötä vaan kaikille!