perjantai 10. helmikuuta 2017

Empiirinen havainto: pissaavat ninjat osana neljävuotiaan silmän ja käden yhteistyön kehitystä

Tiettävästi Aikavaras on piirtänyt yhden (1) pääjalkaisen. Yritin etsiä sitä kuvaa täältä blogista, mutta en löytänyt, koska en tehnyt siitä omaa tunnistetta, ja koska en nyt kerta kaikkiaan muista, tapahtuiko se viime keväänä vai sitä edellisenä. Todennäköisesti se tapahtui jonain syksynä, koska muistan että olisi ollut kevät. Sen muistan, että kuvassa näkyi myös tietokoneen johto. (Siitä voisi päätellä, että koska tietokone oli pöydällä, meillä ei ollut vielä erillistä tietokonepöytää - jonka Mies kokosi kun Unirosvo oli vielä vauva.) Kynä taisi olla sininen. (Tai punainen.)

Joka tapauksessa siitä on kauan ja se oli ainutkertaista. "En edes yritä, koska en osaa. En edes yritä, koska tiedän etten osaa", Aikavaras on kuitannut pyynnöt piirtää ihminen, joko kiukkuisesti tai tyynesti tilanteesta riippuen. Pitkään aikaan en ole edes yrittänyt.

Äitienpäivälahjassa mun pää oli dekapitoitu ja tukka ja raajat leijuivat irtonaisina jossain paperin reunoilla. Nelivuotisneuvolassa kehotettiin harjoittelemaan piirtämistä. Yritin muutaman viikon, mutta nelivuotias on sitkeä, ja ei piirtämisestä voi alkaa tykätä pakkopullatyrkytyksen avulla. Loppusyksystä Aikavaras kuitenkin innostui päiväkodissa värityskuvista. Aluksi kynänjäljet menivät ympäriinsä, mutta jo parin viikon omavalintaisen harjoittelun jälkeen väri alkoi jäädä viivojen sisäpuolelle, ja nyt lapsi jo tuhtaa helposti puolikin tuntia värittämisen parissa, koska se on niin kivaa. Kursivointi, koska niin kuin vessahommissa aikoinaan, tämäkin on vaatinut lapsen sisältä lähtevän motivaation. Pelkkä patistus ja epäilyksiä herättävä maanittelu ei toimi.

Mutta nyt! Päiväkodissa on ollut Ninjago-värityskuvia, ja parilla päiväkotikavereilla on näitä mulle vielä mitäänsanomattomia Ninjago-pikkuleegoja. Ilmeisesti taistelevia ninjaukkoja tappelutilpehöörintäyteisine ajokkeineen. Viimeisten parin viikon aikana kelit ovat houkutelleet ulos enemmän pääkalloja kuin päiväkotilapsia, joten sisäilyyn on ollut hoidossakin (liikaa) aikaa, ja jotenkin nämä ninjat ovat houkutelleet lapsesta taiteilijan esiin. Sen seurauksena ollaan iltapäivisin saatu kantaa kotiin rullatolkulla nelivuotiaan piirroksia ninjoista.

Jotka - toisin kuin päiväkodin muiden ninjapiirtureiden tekeleet - pissaavat.

Siispä perjantain ratoksi kuvakimarallinen pissaavia ninjoja:

Tämä kasvonpiirteiltään jo varsin detaljoitunut ninja on selvästi huolissaan siitä, onko juonut riittävästi päivän aikana. Pissa on kuitenkin aika vaaleankeltaista, joten nestetasapaino lienee kunnossa.



Tämä ninja on tuskissaan. Virtsatietulehdus! (Keskimmäinen viiva on punainen, vaikka värierot eivät ihan välity vihreän taustan ja kännykkäkameran vuoksi.) Nyt täytyy pidätellä kaksi tuntia ennen näytteen antamista ja sitten vielä odottaa viljelyn tulokset!



No nyt kyllä! Tämä ninja on kauhuissaan huomatessaan pissaavansa terveyssidemainoksista tuttua sinistä nestettä.

BONUS! Tässä on ninja, joka taiteilijan mukaan "pissaa matalaan meriveteen [huomaa tarkoituksenmukaisesti harallaan olevat jalat], ja toisesta suunnasta lähestyy meduusa joka huutaa samalla apua, ja ylhäältä putoaa pyrstötähti jonka pyrstö levittää tulta pilviin". Melko kuumottava tilanne! Mutta onneksi kohta ei sentään ole enää pissahätä.







4 kommenttia:

  1. Eiiiii.....mä en kestä ! Niin siistit kuvat ja tarina. Ei ihme että omassa elämässä on kaikki huonosti kun ammentaa muille tuollaiset tarinat :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt pitää selventää, että vain toi viimeinen lainausmerkeissä oleva osuus oli Aikavarkaan oma kertomus kuvasta. Muissa vähän pelkistetymmissä oli siis vaan "ninja joka pissaa", ylimääräiset tulkinnat oli mun omia.

      Viime viikonlopun massiivikänkkäränkkä laantui tiistaina ja loppuviikko on mennyt ihan mainiosti niin kotona kuin hoidossa. Eiköhän se liittynyt tähän poikkeuksellisen kattavaan yhärijaksoon.

      Poista
  2. Ihan mahtavia kuvia, ja mitkä tarinat! Meidän poika ei kans jaksa piirtää, yleensä jättää tekemättä asioita joita ei osaa, mutta nyt ei ole erikseen valittanut taitojaan joten mene ja tiedä. Mutta voisiko tossa motivaatioon kehittymisessä olla kyse myös tarinoinnista? Koska meidän poika ei oikein vielä osaa tarinoida, etenkään kuvasta. Elo että se halu piirtää tulee myös halusta kertoa jotain kuvin?

    Mä muistan saman pääjalkaiskuvan! Bongasin täältä tuon mainion termin ja otin sen heti vakkarikäyttööni. Se on aiheuttanut ihmetystä eli ei taida olla kyse mistään kovin vakiintuneesta termistä? Elokuussa käytin jo sujuvasti sanaa eli veikkaisin että kuva oli täällä joskus keväällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä löysin sen pääjalkaistekstin - se oli huhtikuulta 2015. Eli melkein kaksi (!) vuotta meni ilman piirtämistä tai ainakaan hahmojen piirtämistä, mutta nyt tuntuu olevan tulppa auki :-D

      On se pääjalkainen suht yleisesti käytössä, tosin siihen taitaa törmätä vasta kun on siinä vanhemmuuden vaiheessa että oman lapsen "pitäisi" jo alkaa piirrellä sellaisia. Neuvolassakin sitä sanaa on käytetty. Google-haku tosin tarjoaa pelkästä pääjalkaisesta lähinnä jotain ötökkätietoutta, mutta jos laittaa hakusanaksi "pääjalkaisten piirtäminen", löytyy vähintäänkin keskustelupalstakirjallisuutta.

      Hyvä pohdinta muuten toi tarinallisuuden vaikutus! Voi hyvinkin olla, että sillä on isokin merkitys tässä äkillisessä piirtämään ryhtymisessä.

      Poista