lauantai 4. toukokuuta 2013

Ensimmäisen asteen yhteys (maaperään)



Vapunpäivänä Aikavarkaasta tuli multasormi.

Lähdimme ystäväpariskunnan kanssa nauttimaan toukoauringosta Ruissaloon. Rannoilla tuuli julmasti, joten kävelimme metsän suojiin ja etsimme kohtaa, johon leiriytyä pienimuotoiselle piknikille. Kun löysimme tuulensuojaisan penkin, jolla skoolata simaa ja syödä pari donitsia, vaunupäikkäreiltään herännyt Aikavaras istutettiin vaununkoppaan siihen viereen. 


Näin siististi se alkoi...
 
...mutta hetken päästä oltiin jo kokeilemassa.

Nurmikon ohessa Aikavaras kokeili myös hiekkatietä. (Kokeilla on paras verbi kuvaamaan materiaalien tunnustelua, johon sisältyy hypistely, kiskominen, puristelu ja möyhentäminen.) Tumput katosivat mystisesti alta aikayksikön. Maankamara tuntui paljaissa prinssinakeissa paaaaljon jännemmältä kuin tuttu parketti ja tavanomaiset matot ja tylsistyttävät sohvat. 

Suojattu vauva-aika lienee ohi, ja nyt lievästi ylisuojelevaisen äidin (Aikavaras, älä koske niihin vaununpyöriin! Niissä on maaperälikaa! Myyräkuume!) on aika päästää tutkimusmatkailija maailmaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti