Oli aika, jolloin olin tahallisesti lapseton. Näin bussissa tai kaupassa röhnäisiä vauvoja. Lapsia, joiden posket punoittivat ihottumasta, joiden tukassa oli töyhtöjä ja kuivunutta puuroa, joiden paitoja täplittivät oranssihtavat ruokatahrat, ja joiden nenästä valui jotain. Hei kamoon, ajattelin. Koittakaas nyt äidit pitää ne lapsenne siisteinä.
Sitten oli aika, jolloin olin tahattomasti lapseton. Kun
näin röhnäisiä vauvoja, ajattelin että jos mulla vain olisi tuollainen,
hoitaisin sitä kunnolla, niin että se
olisi siisti.
Oi miten tietämätön olin. Ja tietämättömyyden myötä tuomitseva. Turhaan. Nyt hävettää.
Tuli nimittäin aika, jolloin sain oman röhnäisen vauvan.
Ja vitsi sentään, vaikka sitä miten hoitaa, niin se vain on röhnäinen! Poskissa ja leuassa on
epämääräistä atooppista ihottumaa aina välillä, eikä ihon kuntoon auta leukaa pitkin valuva
kuolavirta, jota on jollain lailla pakko levittää koko naamaan kaksin nyrkein. (Sen sijaan rasittavan korkea ilmankosteus auttaa. Sellainen jota Suomessa ei ole kuin yhteensä kolme viikkoa vuodesta. Espanjan-reissulla Aikavarkaan iho meni vuorokaudessa loistokuntoon, mutta toisaalta siellä kylpypyyhkeet olivat vielä illalla märät edellisen illan suihkun jäljiltä.)
Ruokailun jälkeen body, jos sellainen edes on ollut
päällä, menee vaihtoon, mutta puhdas body ei kauan pysy puhtaana. Puklua ja
ruokaista kuolaa valuu väliin ryöpsähdyksinä ja väliin salakavalina tippoina
suunnilleen viiden minuutin päästä kuitenkin. Tukka menee töyhdöille
päiväunilla ja hiki päässä peuhatessa. Ja se puuro tukassa, se ei noin vain
lähdekään. Eikä tämä meidän kappaleemme ainakaan suhtaudu suopeasti nenän
pyyhkimiseen (ja vauvat eivät osaa niistää). Näin flunssan jälkimainingeissa suolasuihke ja NenäFriida on yhä käytössä
useamman kerran päivässä, mutta. Niin. Sitä jotain valuu silti, ja pikku nyrkit
hierovat sitä kivasti pitkin poskia. Röhnää röhnää röhnää.
Röhnävauva röhnästää lorukortteja |
Toisaalta mitä ne sanovatkaan omenista ja puista.
Itsekin olen vähän röhnäinen. Vaikka miten näen toisinaan
vaivaa edustavuuteni eteen, jotenkin kummasti sitä kymmenen minuutin päästä
huomaa, että nenä kiiltää, kainalot haisevat, sukkahousuissa on saappaanvarsien
repimiä nukkakohtia, housut meinaavat pudota, tukka törröttää sähköisenä ja
aurinkolaseissa on kolme säröä sekä Aikavarkaan kuolainen kädenjälki.
Lapsettomat ja röhnättömät, älkää tuomitko meitä. Tietäisittepä miten röhnäisiä olisimmekaan ilman jatkuvaa röhnäisyydenhallintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti