Aika osoittelevaa

Aikavaras tietää, että asioilla ja tavaroilla on paikkansa. Tarkat paikkansa.

Se alkoi jo pari kuukautta sitten. Aikavaras alkoi näyttää etusormella osoittaen, missä Äidin tai Isin kuuluu istua lukemassa hänen kanssaan. Yleensä se paikka oli sohvalla, ihan juuri tässä näin, noin sentin tai puolitoista etäisyydellä Aikavarkaan omasta takapuolesta. Myös potan paikka oli tarkka: se on juuri… [sormi hakee oikeaa kohtaa]…. tuossa! Ja leegoilla rakentaessa, kun Aikavaras ei kärsimättömyys- ja liiallinen voimankäyttö -sidonnaisista syistä saa palikkaa asettumaan alustalle haluamaansa kohtaan, kaveri ojentaa palikan ja hyvin hyvin huolellisesti näyttää, minkä nypylän kohdalle se pitää kiinnittää.  

Nyttemmin osoittelu alkaa kotipäivinä ja viikonloppuisin* heti aamusta: Minä ja lapsi sanotaan toisillemme hyvät huomenet, Aikavaras osoittaa ikkunaa (sälekaihtimet kuuluu avata), yövaloa (se kuuluu nostaa lipaston päälle) ja kattolamppua (se kuuluu laittaa päälle). Nostan Aikavarkaan syliin, josta kaveri pyristelee saman tien lattialle. 

”Äiti menee keittämään kahvia”, ilmoitan. Ja totta kai jonkun tunnollisen ihmisen pitää varmistaa, että teen sen oikein. Aikavaras kipittää siis edeltä keittiöön osoittamaan, mitä, mistä ja missä järjestyksessä. Ensin osoitetaan, missä mun pitää seistä: 

Oikea paikka kahvinkeittoon on tuo hieman ympäröiviä tummempi parkettilauta.

Sitten hanasta vettä kannuun, vesi keittimeen, sitten lieden toiselta puolelta suodatinpussi ja kahvia suodattimeen. Osoittelua höystää verbaalinen ruoskinta, jos toimin liian hitaasti.

Itsepä olen tämän tilannut. Paremman asiasisällön puutteessa olen tullut selostaneeksi Aikavarkaalle lähes puolentoista vuoden ajan kotityöt for dummies -tyyliin kaiken puuhastelun vaiheet ja niiden tarkoitukset.  

Ehkä tästä on hyötyä vielä. Vaikka sitten kun Unirosvon synnyttyä haahuilen hormoni- ja väsymyspäissäni ympäriinsä muistamatta, miten vaikkapa sitä kahvia keitetään. Tai väsymyspäissäni jo huomenna.

* Päiväkotiaamuina lähtöprosessi on nopeampi: lapsi sängystä ylös klo 7.15, vaippa, vaatteet, hampaat, eteiseen pukemaan, rattaat; oman aamukahvinkin olen jo keittänyt ja nauttinut. Vaikka kyllä tällöinkin Aikavaras ehtii pariin otteeseen muistuttaa, että se yövaippa kuuluu muuten viedä roskiin.