Kiirastorstaita vaan

Mun henkilökohtainen pääsiäispanostukseni oli nousta palmusunnuntaina kesken omien päiväunieni avaamaan ovi naapurintytölle virpojalle ja selittää myöhemmin Aikavarkaalle, että noita-akka (tuttu käsite lorukorteista) kävi päiväunen aikana tuomassa vitsan.

Älkää menkö lankaan: tämä on blogitodellisuutta. OIKEASTI tuo maljakko majailee keittiön työtasolla, koska muuten puolitoistavuotias tuholainen heittelisi sitä ympäri olohuonetta.

”Ukka”, Aikavaras ihailee hienoa pääsiäiskukkaa (josta nypin vähän ylikypsät pajunkissat veks).

Loppu pääsiäistouhusta on ulkoistettu. Päiväkodissa on kai puuhailtu jotain jo parin viikon ajan, ja tulevina päivinä kyläillään mummiloissa. Ehkä siellä on jotain tipuja ja munia ja keltaista esillä. Meillä ei ole, koska hyvästä yrityksestä huolimatta trulli ei saanut virvottua mua tuoreeksi eikä terveeksi. 

Aikavarkaan päiväkotilokerosta löytynyttä

No totuuden nimessä olisin tuskin muutenkaan vaihtanut pääsiäisverhoja ikkunoihin tai tehnyt massiivisia tipupupuasetelmia koristamaan kämppää. Rairuohoa olisin kyllä saattanut laittaa flunssattomana ja tämänhetkistä liitoskivuttomampana. (Ongelmaksi olisi tietty noussut, missä sitä rairuohoa kasvattaisi, kun Aikavaras kiipeilee tämän tästä pöydälle seisomaan ja paiskoo parkettiin kaiken käsiin haalimansa. Niin että ihan hyvä, nyt ei ainakaan tarvi siivota lautasenkappaleita lattialta. Harkitsen jo muutenkin tarkkaan, mitkä asiat ovat kumartumisen arvoisia. Esimerkiksi roskat voi nakittaa Aikavarkaan poimittaviksi. Jos suklaapala putoaa, sen nostan tietysti itse.)  

Jotain keltaista sentään oli kotonakin tässä eräänä iltana, kun Aikavaras keksi sovitella Miehen sisäurheilukenkiä. Jos laittaisi pohjalliset ja paksut sukat?

Iloista pääsiäistä!