Tervehdys sokerihumalasta

Koska suklaa ja piparithan loppuvat maailmasta vain syömällä. Onneksi on tullut treenattua tässä raskauksia ja imetyksiä harrastaessa, muuten saattaisi loppua puhti kesken.

Silmät sokerista seisten on myös Aikavaras juhlinut joulunpyhiään. Kotona herkuttelua voi rajoittaa pistämällä herkut piiloon, mutta kylässä liukas pikku ryökäle soluttautuu pöydän alle ja livauttaa kätensä piparilautaselle ilman että vieressä kahvia kaatavat aikuiset huomaavat. Sitten joku alkaa ihmetellä, kuka siellä pöydän alla kikattaa ja rouskuttaa. 

Seitsenkuisen eka joulu

Joku kehaisi mua virkeän näköiseksi. Mitäs siihen voisi vastata: Maybe it’s Maybelline Lumene. Voi Unirosvo, miksen nimennyt sinua vaikka Nukkumatiksi, Unikeoksi tai Yörauhaksi?

Mummin ja Vaarin tuttavapiiristä värvätyn joulupukin syliin ei ujoksi heittäytynyttä Aikavarasta pakotettu. Unirosvo siinä sen sijaan käväisi – ja meinasi paljastaa valtakunnallisen valheiden verkoston kiskomalla irtopartaa vahvoin ja kuolasta tahmein sormin. No, puhui anoppikin sivu suunsa: ”Niin Joulupukki, tässä nämä lapset olivat. Aikuiset sinä varmaan muistatkin kun tapasitte silloin kesähäissä.”

Lahjakasa kasvoi pakettiähkyyn asti. Arvasimme niin käyvän, joten Miehen kanssa noudatimme tänäkin jouluna vähälahjaista (heh) linjaa. Unirosvo ei saanut meiltä tänä vuonna lahjaa (jos olisi nukkunut vähän paremmin niin olisi saanut vaikka uuden tutin). Aattoaamuna kuusen alle ilmestyi Aikavarasta silmällä pitäen Miehen työkaverin lasten hylkäämä junapalapeli. Se saikin tulla mummilaan mukaan joululounaalle. 

Ilahduttavasti Aikavaras innostui pehmeistäkin paketeista. Taaperolla on silmää hienoille kuoseille, ja uusi unipuku, neuletakki ja punainen lierihattu (siitä myöhemmin lisää) saivat osakseen ihastuksen huokauksia: "Ui, miten hiiino!"

"Tää auto hyppää tonne ylös." No olisi siinä ne rampitkin.

Aikavaras sai vaatteiden, kirjojen ja palapelien lisäksi parkkitalon ja siihen kuuluvia autoja. Ja hermoromahduksen, koska aina silmän välttäessä Unirosvo käy parkkeeraamassa sinne leegoja.

Pojat saivat myös pari yhteistä pakettia; niillä voi harjoitella kädestäottamista jakamista ja yhdessä leikkimistä. 

Niin ja se riisipuuro, jota aattoaamuna tein ekaa kertaa elämässäni. Mun vahvuudet on jossain ihan muualla kuin kotitalousaskareissa. 

Parikin eri keittolevyä siinä tärveltyi. Osasin sentään valita teflonpintaisen kattilan, ettei palanut pohjaan.