lauantai 22. maaliskuuta 2014

Helppo arkiruoka: lohi-tortellinivuoka



Tämä ihan itse keksitty vuokaruoka ei taida lukeutua mun tyypilliseen täysjyvänatsikategoriaan, mutta voihan sitä joskus poiketa säännöistä, ihan vaihtelun vuoksi. Ei tämä myöskään ole mitään Glorian Viini ja ruoka -lehden kurmeetakaan vaan huonon päivän pikaruokaa (terveellisempää kuitenkin kuin pakasteranskikset ja kalapuikot).

Tästä vuoasta meillä taisi syödä aikuinen kolme tai neljä kertaa ja puolitoistavuotias lapsi kahdesti; karkeasti reseptin voi siis sanoa olevan vaikka viidelle.

Lohi-tortellinivuoka

1 paketti juustotäytteisiä tortellineja (250 g)
1 pussi pakastelohikuutioita (350 g)
muutama ruokalusikallinen Creme Bonjour ruohosipuli -tuorejuustoa (tai maun mukaan)
5 pakastepinaattikuutiota
puolikas kesäkurpitsa
paprika (saat valita värin ihan itse)
tuoreita herkkusieniä (n. puoli rasiallista)
pippuria
(juustoraastetta)

1.     Huuhtele, viipaloi ja paista herkkusienet öljyssä. Pese ja pilko kesäkurpitsa ja paprika.
2.     Paista lohikuutiot kypsäksi. Lisää joukkoon paistetut sienet sekä paprika- ja kesäkurpitsapalat. Sekoita mukaan tuorejuusto ja jäiset pinaattikuutiot. Sekoittele, kunnes pinaatti on sulanut. Mausta pippurilla.



3.     Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
4.     Keitä tortellinit pakkauksen ohjeen mukaan (keittoaika yleensä 2–4 min.). Varo yliaikaa, etteivät tortellinit lähde hajoamaan.



5.     Kaada keitetyt tortellinit voideltuun uunivuokaan. Sekoittele kastike varovasti joukkoon. Ripottele halutessasi pinnalle juustoraastetta.
6.     Paista 200 asteessa vartin verran tai kunnes juusto on sopivan väristä.

Valmis vuokaruoka lieden lampun kellaannuttavassa valossa.

Tuollaisenaan ainekset on helppo pitää kaapissa valmiina hätävarana. Ainesten säilyvyys on tuoreita herkkusieniä lukuun ottamatta erinomainen. Variointimahdollisuuksiakin piisaa. Vuokaan kelpaavat muutkin vihannekset, ainakin tomaatti sopii taatusti hyvin, varmasti parsakaalikin. Tuorejuuston makua voi vaihdella, pinaattia lisätä enemmän tai vähemmän tai unohtaa kokonaan. Lohen voi vaihtaa broileriksi tai vaikka tofuksi, ja tortellineissakin löytyy eri makuvaihtoehtoja.

"Keksin” tämän ruoan viime viikolla eräänä takki-tyhjä -päivänä, jona suurin osa ajasta tuntui kuluvan lääkkeiden annosteluun Aikavarkaan kurkkuun ja nenän pyyhkimiseen. Syy, miksei tortellineja popsittu kastikkeen kanssa ihan noin vain ilman uunitusta, on lievänä oireileva listeriahysteria: en ollut ihan varma, uskaltaisinko luottaa tortellinien ricottatäytteen lämmenneen yli 72-asteiseksi (lukema, joka riittää tappamaan mahdollisen listeriabakteerin) kahden minuutin keittoajalla.  

Toipilas tykkäsi. Muutaman heikosti ruokaillun päivän jälkeen Aikavaras lappoi ruokaa suuhun niin, että lähes unohti hengittää, ja hoki joka suullisen kohdalla autuaana silmät sulkien namnam. Ehvit eli sienet ovat nyt kovasti Aikavarkaan suosiossa, lohikuutioita kaveri kerjäsi lisää mun lautaseltani, ja isohkoiksi kappaleiksi jätetyt vihannespalat upposivat hienosti, vaikka purutuntumaa jäi riittävästi aikuisenkin makuun. Tavallaan siis suurin mahdollinen kiitos simppelistä ruoasta, minkä vuoksi resepti päätyi virtuaaliseksikin.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti