Kesällä kerran tai useamminkin

Tämä kesä kuluu ilman mökkeilyä, laiturinnokkaa ja Ahvenanmaan-reissua. Daalioitakaan ei tänä vuonna pihalla näy. Mies on kuitenkin perheemme aktiviteettiorganisaattorina järjestänyt pienimuotoisempaa lähiseututoimintaa kesäpäiviin. Hyvä niin, itse olisin varmaan jäänyt neljän seinän sisälle univelkaisena imettämään ja yskimään (nappasin Aikavarkaalta sitkeän kesäköhän). Mutta sitten olisi jäänyt kaikki tämäkin tekemättä ja näkemättä:

Retki 1: Ekvallan rannalla sunnuntaiaamuna. "Kylmää vettä! Peppu kastui! Kuumaa vettä!" Lähdettiin kotiin auringon noustessa korkealle, ja samaan aikaan ranta alkoi täyttyä. Väkisinkin kiinnitin huomiota niihin hämmentävän moniin lakittomiin, uimahoususillaan kirmaaviin pikkulapsiin. Auh, en uskaltaisi omiani altistaa! Toivottavasti oli lakit mukana ja edes sitten rasvaa ihossa.

Retki 2: Käväistiin joku iltapäivä Turun linnan sisäpihalla...

...ja tosiaan vain kääntymässä, koska Aikavaras jumittui istumaan porttikäytävän syvennyksessä (kaikissa niissä vuorotellen, vähän tuolileikkityyppisesti) ja latomaan kiviä niihin.

 

Retki 3: Jakke Jokilautan kyydissä maanantai-iltana yllättävän stabiilina, kiitos rusina-askin.

Jokilautan kannelta katsottuna Kirjastosiltakin - mokoma kulttuurimaiseman pilaaja! - näytti jopa siedettävältä. Tuomiokirkon takaa kohosi rankkasadepilviä...

...jotka sitten saavuttivat meidät Rantakertussa, jossa söimme jo toistamiseen. Ruokien saamisessa kesti ja kesti, eikä Mies ollut tällä kertaa tyytyväinen annokseensa. Mun salaatti oli ihan hyvä, halloumia ja paistettuja kasviksia oli runsaasti. Aikavaras valitti paidan kastumisesta mutta halusi silti leikkiä ruokaa odotellessa. No leikkiköön! Mutta koska palvelu tosiaan oli tällä kertaa hidasta, Aikavaras ehti leikkiä koko paikan läpi ja kellokin riensi kohti iltatoimia ennen kuin minä sain lautaseni tyhjäksi. Seuraus: Aikavarkaan riehumiskikatuspaikkojenrikkomishepuli. Joo, se oli meidän poika joka heitti ne terassituolit maahan päänsä korkeudelta. 

Retki 4: Zoolandiaan, taas - minä ja Unirosvo toista, Mies ja Aikavaras jo neljättä kertaa tänä kesänä. Helle houkutteli mutkin paljastamaan varpaani, vaikka hyvät sandaalit jäivät tänäkin kesänä hankkimatta.

Tuo junalaite on jännä. Se jotenkin jäädyttää Aikavarkaan aina. Sinne juostaan riehumiselkein, mutta sen kyydissä istutaan hellyttävän vakavin kasvoin ja vilkutetaan jos uskalletaan - silloinkin väärään suuntaan.

Ja taas "uimassa" pomppulinnojen, sähköautojen, leppäkerttukarusellin, strutsin, laaman ja muiden kaverien jälkeen.

Ehtii sitä toisaalta kotonakin lepäillä: