Kuusi- ja puoliviikkoinen

Päivät rientävät. Kuusi ja puoli viikkoa synnytyksestä! Viikon päästä sitä pääseekin jälkitarkastukseen kuulemaan, että kannattaa kuule panostaa siihen lantionpohjalihasten jumppaamiseen seuraavat neljä vuotta (onko mitään lannistavampaa?).

Takaisin postauksen päähenkilöön. Tällainen on Unirosvo nyt:

• Itkee vähemmän kuin Aikavaras nykyisellään, ja itkuun löytyy aina korjattavissa oleva syy: ilmavaivat, likainen vaippa, tuloillaan oleva röyhy tai pulautus, väsymys, sylinkaipuu, nälkä. Ihanaa! Tutin annoin 3,5 viikon iässä, jotta vauva kestäisi ruoansulatuskanavan liikahdukset paremmin (suhtautuvat niin vakavasti niihin, nuo vauvat!).

• Nukkuu joinain päivinä vain pieniä pätkiä ja mieluiten sylissä, toisina päivinä vetäisee tuosta vain kolmen tunnin päikkärit missä tahansa ja heti sen perään vielä pari tuntia lisäunta.

• Syö nopeasti ja tehokkaasti keskimäärin 7 kertaa vuorokaudessa. Neliviikkoisneuvolassa painon todettiin nousseen runsaassa kahdessa viikossa peräti 920 grammaa. Viikko sitten painoksi saatiin noin 5200 grammaa. Ei tarvi siis herätellä syömään… eikä tutin käytön tarvitse pelätä häiritsevän imetystä. Vauva käyttää nyt jo 62- ja 68-senttisiä bodeja, joskin valtaosa niistä on suunnilleen neljäntoista edellisen käyttäjän jäljiltä ja pesussa vetäytyneitä (lisäksi vähän väljempi on mukavampi päällä ja helpompi pukea). 

• On alkanut äännellä ns. sävykkäästi: gäh, göö, inh!
• On muutaman kerran väläyttänyt sosiaalisen hymyn takaisin.

• Viihtyy lattialla – sääli vain, että lattia on erään kaahailevan, harkitsemattoman Aikavarkaan vuoksi useimmiten vaarallista maastoa.

• Viihtyy repussa.
• Viihtyy sylissä.
• Yleensäkin viihtyy, noin ylipäätään. Neuvolassa ihmetellään ja ihastellaan tyytyväisyyttä ja rauhallisuutta joka kerta (toisinaan olen huolissani, onko vauvassa joku vika, kun se on noin tyytyväinen ja rauhallinen. Tai jos ei sinänsä vikaa, niin kasvaako siitä kynnysmatto? Osaako se vuoden parin päästä pistää vastaan jyrämäiselle isoveljelleen?).

Vertailun vuoksi: Aikavaras itki suuria kyynelkarpaloita kätilöiden hämmästykseksi jo vuorokauden iässä (eikä silmissä ole ollut rähmää 1 vuoden ja 10 kuukauden aikana kuin kahdesti, kiitos appoavonaisten kyynelkanavien), Unirosvo sen sijaan on hieman oppikirjamaisempi vauva, joka vasta hiljattain vuodatti pari ensimmäistä, minimaalisen pientä kyyneltä. Sylissä pystyasennossa pidettäessä kumpikin poika kurotteli päätään jo laitoksella, mutta Aikavaras oli selvästi terhakkaampi. Eipä siinä, jänteväksi Unirosvoakin on kehaistu. Ja miten eri tavoin nämä kaksi reagoivat vastoinkäymisiin! Aikavaras räjähti huutamaan pää punaisena ja raajat jäykkinä pukemista, riisumista, puklaamista, vaipanvaihtoa. Unirosvo suhtautuu hoitotoimenpiteisiin rennosti – mitä nyt silminnähden ärsyyntyy hiusten harjaamisesta ja vaipanvaihdosta silloin kun tahtoisi jo maitoa – ja jos vaikka syödessään onnistuu nappaamaan liian ison kulauksen kerralla ja meinaa raukka tukehtua ateriaansa, reaktio ei ole tuskainen huutaminen vaan alahuulen pieni väpätys, kulmien kurtistus, hento yyyynh-äännähdys. Ja pitkä, syyttävä katse.    

Kiitos vauva, että tulit ja jäit. Lupaan keksiä sinulle nimen.