torstai 5. helmikuuta 2015

Sittenkinkö refluksivauva



Kun ei se oksenna kaaressa pitkin seiniä. Kun ei se huuda kipuitkua. Kun se kuitenkin viihtyy mahallaan.

Jokaisella neuvola- ja lääkärikäynnillä olen kertonut jokseenkin häiritsevästä puklailusta ja vähän enemmänkin häiritsevästä yöheräilystä, mutta jättänyt kysymättä mahdollisesta lääkityksestä – koska eihän se nyt mitään lääkehoitoa kaipaavaa refluksia voi olla. Koska yllä luetellut syyt. 

Pelastaja

No, viime viikolla neuvolalääkärin määräämän Gavisconin aloituksen jälkeen Unirosvo ei puklannut kahteen päivään ja nukkui seuraavan yön paremmin kuin kertaakaan syyskuun jälkeen. Voiko olla sattumaa? Sen jälkeen Unirosvo on yhä puklaillut välillä, mutta merkittävästi pienempiä määriä ja harvemmin. Pieni pukluläikkä hihassa häiritsee vähemmän kuin lammikko lattialla ja kaulasta vyötärölle asti litimärkä paidan etumus. Sunnuntaina iski flunssa, ja pari yötä meni kuumetuskissa ja pari päivää limaa yökkäillessä. Viimeiset pari yötä ovat taas olleet huomattavasti normaalia parempia: pitempiä unipätkiä omassa sängyssä ja vähemmän aamuyökitinää. Tuskin sattumaa. Sitä paitsi vauvasta lääke näyttäisi maistuvan hyvältä. 

Kahdeksan päivän näytöllä uskaltaisin olla jo optimistinen. 

Melkein itkettää. Osin turhautumisesta: miksi vasta nyt! Vaadittiin vauva, jonka paino- ja pituuskasvu putosivat käyriltä, sekä äiti, joka oli kahdeksankuukautisneuvolassa h-a-j-a-l-l-a väsymyksestä, jopa siinä määrin että neuvolantädilläkin oli kyyneleet silmissä (!). 

Osin kiitollisuudesta: onneksi sentään edes nyt. 

Ja hyvä, ettei mulla ole ollut jaksamista ryhtyä unikouluun. Eipä tassuttelu taida auttaa närästykseen, joten katastrofihan siitä olisi tullut. 

***

”Unirosvo saa ruikkujja röyhy-ääkettä. Nyt hän ei enää puhjaa koko ajan”, sanoo Aikavaras.

9 kommenttia:

  1. Vaadittiin 5 pitkää vuotta erittäin vaativan ja vaikeahoitoisen lapsen kanssa, kunnes tuli pysyvämpi diagnoosi. Jos vaan olisin aikoinaan tiennyt mitä tiedän nyt, miten paljon olisin pystynyt auttamaan meitä molempia. Mutta onneksi tiedän nyt, edessä on enempi vuosia kuin 8 taakse jäänyttä.

    Jäin sairaslomalle, taas kerran. Liian pitkät päivät ja liian monet vaihtuvat paikat sekä henkilöt sekoittivat meilläkin unirytmit. Se taas teki arjesta ylitsepääsemättömän vaikeaa. Nyt lepoa, lyhyttä päivää ja syliä. Jospa kevään tullen helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä pahastu kun minä marisen pelkästä nukkumattomuudesta ja nonstop-pukluista, tajuan toki että ongelmat on verrattain aika pieniä.

      Toivotaan rauhallisemman rytmin vaikuttavan, ja että tulee aurinkoisia päiviä.

      Poista
    2. En pahastunut vaan mietin miten ymmärränkään noita syytöksen ja helpotuksen tunteita. Toivottavasti te molemmat saatte nyt nukkua paremmin. Unettomuus ei ole pieni ongelma, sehän vaikuttaa kaikkeen jaksamiseen ja mielialaan, Ehkä saatte seuraavalla kerralla neuvolan tädin hymyilemään. Iloista ja rentoa reissua teille kaikille !!

      Poista
  2. Hyvä, että on löytynyt apua! Ihana juttu :) toivottavasti paremmat yöt jatkuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, on tästä vielä matkaa ihan oikeasti hyviin öihin, mutta tässä tilanteessa yksikin bonustunti tuntuu. Ja se ettei vauvan perässä tarvitse kulkea moppi ja vaihtobody valmiina helpottaa kyllä päiviä aika lailla :-)

      P.S. Sun ilahdutus on vielä vaiheessa, koska lomamatka! Tulossa kuitenkin on...

      Poista
  3. Voi itku. Mä niin toivon, että tää on nyt auttaa ja tulee lopullinen helpotus noihin uniongelmiin! Meidän tyttö alkoi istua ja seistä ja pulauttelu ja refluksioireet loppuivat lähes kuin seinään muutama viikko sitten. Päiväunet on edelleen mitä sattuu, mutta yöt ovat sinninkkään unikoulutuksen tuloksena alkaneet sujua. Vau. Ensimmäistä kertaa saan ylihuomenna 8kk neuvolassa aidosti vastata neuvolatädin "mitä kuuluu?" -kysymykseen "hyvää, parempaa".

    Mutta siis todella, täällä pysyn kanavilla ja niin toivon että nyt viimein alkaisi parempien unien kausi siellä! En jaksa/ehdi/unohdan aina kommentoida, mutta niiiiin paljon samoja fiiliksiä kirjoittelet elämästä poikien kanssa mitä mulla on täällä pojan ja tytön kanssa. Niin positiivisia kuin negatiivisia.

    Tsemppiä tsemppiä vain!

    Elisa + ipanat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja tosi kiva kuulla että teillä menee nukkumisen suhteen jo paremmin! Unirosvo ei vielä istu yksin - oppi kyllä tänään konttaamaan ja nousee polvilleen kaikkea vasten - mutta puklailu oli turhan runsasta ihan sylissä pystyasennossakin. Ja repussa, sekös vasta kivaa oli :-o

      Minkälaista unikoulua te olette pitäneet? Kyllä Unirosvokin sellaisen taitaa tarvita, koska herätyksiä on yhä paljon. Tapahan siitä on tietenkin myös tullut, vaikka taustalta löytyy fyysinenkin vaiva.

      Poista
    2. Me pidettiin unikoulua jo aiemminkin refluksivaivoista huolimatta. Juurikin siksi, että musta oli selkeää että huono nukkuminen/heräily/jne oli selkeästi myös tapa.

      Unikoulun toteutti mun mies ja se meni pitkälti perinteisesti tassuttamalla - ainoastaan vauvan itkiessä hysteerisesti otetaan syliin ja rauhoitellaan, muuten pidetään kättä päällä/silitellään/rauhoitellaan sänkyyn. Me ollaan oltu esikoisen kanssa nää unikouluyöt muualla. Mies on antanut pullosta maitoa silloin kun sitä vielä annettiin. Nyt pari viikkoa sitten lopetettiin yösyötöt kokonaan. Ja yllättävän hyvin neiti otti sen. Mutta mä en voi yöllä mennä lähellekään hänen sänkyään, vaan miehen täytyy herätykset (käsi + tutti suuhun) hoitaa. Uskon, että tää tuottaa tulosta kun sinnikkäästi jatkaa, yöt kun on menneet välillä jo hyvinkin. Kyllä mäkin sitten jossain vaiheessa voin rauhoittelijaksi mennä. Mutta nyt täytyy ottaa pieni pesäero tässä alussa, ettei neiti luule että nyt sitä tissiä tuleekin.

      Joo, mutta sinnikkyyttä siinä tarvii. Mä oon tyytyväinen, että ollaan aina alun unikouluyö/yöt (näitähän siis on ollut jo mooonta, flunssat/reissut tms on aina keskeyttäneet) poissa, sillä mä en kestä sitä itkua. Mutta täytyy vaan ajatella, ettei hänellä oo hätää. Eikä hän oo yksin. Eikä tätä tehdä kiusallaan, vaan tää on hyväksi hänellekin.

      Elisa

      Poista
    3. Kiitos vastauksesta! Äh, mua epäilyttää juuri se, kykenisinkö olemaan riittävän sinnikäs ja tiukka. Ja kun Aikavaras herää toisen pitkäkestoiseen itkuun :-/ Jos tietäisin etukäteen, että vaikeita öitä on vaikkapa viisi ja sitten helpotta... Tai kaksi viikonloppuun ajoittuvaa, ne voisi Mies hoitaa. Mutta kun ei voi tietää. Siksipä mä olen vielä odotellut ja toivonut ja joka yö vain mennyt siitä aidan matalimmasta kohdasta, jotta itsekin saisin revittyä ne unipätkät jotka vain irtoaa. Yösyötöt eivät ole se ongelma, niitä Unirosvo on vähentänyt oma-aloitteisesti. Reissussa oli peräti pari imetyksetöntä yötä.

      Toisaalta tuolla reissussa Unirosvo myös nukkui pari viimeistä yötä poikkeuksellisen hyvin (vain kolme herätystä, joihin riitti saman tien tutti). Voi kun kotiinpaluushokin jälkeen se jatkuisi ttäälläkin.

      Poista