Terveisiä Bahia Felizistä!
Asumme täällä kuudetta päivää Club Montemarissa, rauhallisessa yhdentoista lomahuoneiston kompleksissa. Olisi tietysti ollut mahdollista majoittua johonkin 350 huoneiston all inclusiveen ja nauttia aamiaista triljoonan ruotsalaisen bamseclubilaisen juoksennellessa croissantit kourassa uima-altaita kohti, mutta noh, jotenkin tämä houkutti enemmän. Täällä häiriöääni lähtee lähinnä kukkaistutusten kasteluletkusta (ja omista perheenjäsenistä) ja syömme aamupalaa keskenämme pyöreässä valkoisessa ruokailinurkkauksessa (jossa toki meno on väliin sitä luokkaa että pehmusteet vain puuttuvat ja olemmekin jo oikeassa paikassa). Muut ateriat melkeinpä hoituvatkin ulkona ja ulkoistettuna palveluna. Kaapoa tabletilta tai lupa lapioida vettä viereisestä suihkulähteestä ämpäriin, ja avot, Aikavarkaastakin kuoriutuu suhteellisen salonkikelpoinen ravintolakävijä. Ellei sitä tablettikoomaa ja veden lapioimista lasketa.
Aikavaras nukkuu täällä kuin tukki. Niin paljon raitista ilmaa, uutta nähtävää ja karkuun juoksemista. Sietää vain toivoa, ettei karkailuvaihde jää päälle kotipuolessa. Kun se ei juokse karkuun (ja kompastele täydessä vauhdissa jyrkkää rosoista alamäkeä tai löydä kaiteettomia rotkonreunarappusia), se osoittelee "pulmapuita" (palmuja), tahtoo mennä uimaan (eli kahlaamaan niin, että uimasortsien lahkeet ehkä juuri kastuvat) ja haaveilee palapeleistä ja kakusta (niin kuin kotonakin).
Jos Aikavaras nukkuu kuin tukki, Unirosvo olkoon sitten oksa, jota yötuulet ravistelevat muutaman kerran illan- ja aamunkoiton välissä. Heräily on kuitenkin vähäisempää kuin ennen refluksilääkitystä, ja hetkittäin olen jopa virkeä.
Maanantaiaamuna Unirosvo heräsi osaten vihdoin kontata. Kuukausien nytkytys palkittiin lopulta. Vauvakin tykkää tutustua maaperään, tutkia laattoja (varmaan ihan sanan kaikissa merkityksissä) ja notkua polviseisonnassa kukkaruukkuja vasten. Hygieniafriikki minussa joutui hellittämään hetkeksi, ei tuota kahdeksan- ja puolikuista voi enää rajoittaa. Se mennä mönkii ja maistelee mennessään. Kunhan ei enää toistamiseen ehtisi maistella vessanpyttyä. Tutit olen välillä pesaissut pullovedellä. (Hanavettä täällä ei kloorin vuoksi suositella juotavaksi. Hampaat sillä voi harjata, mutta ruonlaitossa pitää käyttää pullovettä. Vuokraisäntämme toimittaa onneksi vesitonkkia oven taakse, ettei tarvitse matkarattailla puskea hartiavoimin ylämäkeen.)
Olemme nähneet Maspalomasin majakan valon syttyvän illan hämärtyessä. Kävimme mahtavassa kasvitieteellisessä puutarhassa Las Palmasin lähellä. Näimme Playa del Inglesin loma"paratiisin", hetki riitti. Olemme syöneet runsain mitoin pastaa ja leipää sekä tuskailleet, kun housuvaippoja ei löydy mistään. Maustamaton jogurtti maistui kauhealta - kas, siinä on 9% lisättyä sokeria. Olemme saaneet aurinkoa 20 asteen lämmössä ja lisänneet vaatteita 14 asteen tuulessa. Vierailimme sisämaassa Palmitos Parkin eläinpuistossa, jossa Aikavaras näki polkupyöräilevän papukaijan ja kertoi pöllön olevan yöeläin. Ratsastimme kameleilla Maspalomasin kuuluilla hiekkadyyneillä; Unirosvo vetäisi kamelikyydin mittaiset päikkärit ja Aikavarkaan mielestä oli kiinnostavinta seurata, miten edessä kulkeva kameli "pudotti kiviä" (takapuolestaan).
Niin, ja maanantai-iltana tutustuimme paikalliseen terveydenhuoltoon. Aikavaras pääsi nimittäin iltapesun sijaan tikattavaksi sukellettuaan silmäkulma edellä sohvalta pöydänreunaan. Kumpikaan haavoista - sentin pituinen kulmakarvan alapuolella, pienempi ihan silmän ulkonurkassa - ei ollut syvä, mutta isompi näytti mutu-tuntumalla sellaiselta tikkejä tarvitsevalta. Kaksi niitä tulikin, ja lisäksi tarkistettiin, että itse silmä oli kunnossa.
Jännä kyllä, niin paljon kuin Aikavaras riekkuukin, tämä toistaiseksi ainut hoitoa vaatinut kolhu ei ollut seurausta koheltamisesta. Aineksina tilanteessa toimivat äiti, joka vahti iltaäreää ja yltiöpäisesti pöydänreunassa roikkuvaa vauvaa ei-childproofatussa, kivilattiaisessa asunnossa eikä siksi muka ehtinyt antaa ksylitolipastilleita perille asti vaan jätti ne sohvapöydälle, ja taapero, joka autossa tavanomaista lyhyempinä nukutuista päiväunista ja puuhakkaasta päivästä uupuneena tai muuten vain arvioi käsivarrenmitan väärin ja kurotti niitä pastilleita. Eikä ylettynyt vaan muksahti alas. Pöydänreuna oli kurja juttu, mutta hampaat edellä klinkkerilattiaan olisi sekin ollut ikävä vaihtoehto.
Hetken huusivat kaikki. Minä huusin, että voi pientä, äiti auttaa. Aikavaras huusi, että haluaa lääkäriin. Unirosvo huusi muuten vaan. Sitten siivottiin verta ja lohduteltiin ja soitettiin Mies takaisin, hän kun oli kymmenisen minuuttia aiemmin lähtenyt kauppaan.
Alle kilometrin päässä asunnolta on yksityinen lääkäriasema. Mies kävi tarkistamassa, oliko se auki, ja päivystävä hoitaja soitti lääkärin paikalle sillä aikaa kun Mies tuli hakemaan potilaan paikalle. Homma hoitui nopeasti ja kontrollikäynti tehtiin seuraavana aamuna. Turvotus oli pari päivää melkoista, mutta muuten Aikavaras on voinut hyvin. Tikkien kutina ja raapimiskielto on nyt pahin riesa. Ja uhmaikä.
Mies kolhi vuokra-auton takapuskurin parkkihallin tolppaan ja Aikavaras pirstoi vesilasin tuhannen sirpaleiksi pitkin lattiaa. (Erään konttarin vuoksi siivosimme jäljet erinomaisen hartaasti.) Loma jatkuu vielä kaksi päivää ja yhden aamun, toivottavasti vailla enempiä kolhuja.
Palaan ensi viikolla kuvien kera; odotettavissa yhtä loistavaa kuvanlaatua kuin aina, tärähtäneitä otoksia lasten selistä mutta tällä kertaa sentään luonnonvalossa ja ilman loskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti