Pitsa sulle, palkka mulle ja muita palmusunnuntaimuistiinpanoja

Äkkiä on kunnolla kevät. Leskenlehtiä, nokkosperhosia, muurahaisia. Taakse jäivät synkeänvalottomat pyörämatkat ("Äiti! Voidaanko me jo muuttaa pois Suomesta? Mä olen kyllästynyt Suomeen, koska apupyörät juuttui TAAS loskaan!"). 

Puistossa haetaan ojasta mutavettä ja perustetaan ravintola penkille. Minkä niminen ravintola tämä on? kysyn Unirosvolta. "Ööö...totatota...Ottamiskahvila! Pääruoaksi on karkkia. Jälkiruoaksi on limakuutio!"

 

Unirosvo kiukkuaa aikuisille irrationaalisista asioista ja Aikavaras hoitelee sosiolingvististä projektia, jossa selvitetään, montako avainsanaa virkkeestä voi korvata sanalla "kakka" ja tulla silti ymmärretyksi. 

Tekeillä keittoa, johon tulee paljon sokeria ja kookosmaitoa. Makaroonilaatikkoa, johon tulee jauhoja, kirsikoita ja mansikkahilloa. Kahviteetä, viilikahvia, banaanimehua ja monta sokerikakkua. Tarjolla on myös lapionmuotoisia kaurasämpylöitä, jotka on tehty tyynymuroista.

"Äiti sä olet tyhmä! Äiti mä rakastan sua vaikka sä olet niin tyhmä", Unirosvo ilmoittaa päivittäin. 

"Kakka sä olet kakka! Kakka mä kakkaan sua vaikka sä olet kakkan kakka", isoveli toistaa viereisestä huoneesta. Unirosvo raivostuu ja luonnollisesti itkee lattiaa hakaten seuraavat puoli tuntia. 

Vuorella ummistan silmäni säännöllisesti, kun Aikavaras kaahaa vinoilla kallioilla ja hyppää kiveltä toiselle ja välillä rinnettä alas. "Hyvin kävi!" se huutaa välillä iloisesti jostain ennen kuin olen edes tajunnut, että se on taas hurjastellut.

Sellaista. Noin niin kuin tiivistetysti. Myös matalaa hemoglobiinia ja lievää huolestumista siitä, että vajaan vuoden rauhallisemman kauden jälkeen Aikavaras on taas alkanut purra mua ja saada älyttömiä sekoilukohtauksia.   

Hampurilaismallin mukaan päätettäköön kuitenkin tämäkin teksti positiiviseen: 

Aikavaras ei tarvinnut koko talvikauden aikana "oranssia piippulääkettä" eli astman kestohoitoon tarkoitettua Flixotidea. 

Unirosvo ei pure. 

Töissä mun huonekaveri aikoo saada toisen lapsensa heinäkuussa ja pomo kaavailee sijaisuutta mulle tämän puolen vuoden sijaisuuden jatkeeksi, vastaahan huonekaverin homma mun koulutusta ja tälläkin hetkellä mennään jo vähän limittäin. Pomon esimieskin on suunnitelman jo suullisesti hyväksynyt. 

Kesälomasuunnitelmat saatiin puhuttua selviksi vailla draamaa jo samana päivänä kuin päiväkoti laittoi lomakyselylaput jakoon. Tänä vuonna ei tarvita "erikoispäiväkotia" eli päivystyshoitoa, eikä myöskään tarvitse vaivata vielä työelämässä kiinni olevia isovanhempia. Pystyn pitmämään juhannuksesta alkaen viiden viikon tauon, jota Mies vielä jatkaa viikolla elokuun puolella. (Eli tiedossa pitkä heinäkuu yhden tyhmää huutavan ja toisen purevan ja kakkakieltä puhuvan kanssa.)

Tänäkin vuonna siirrettiin viralliset naapurustokierrokset ensi kevääseen. Aikavaras oli tehnyt vitsan päiväkodissa, Unirosvolle tehtiin oma kompensaatio-oksa tänä aamuna pyynnöstä. Homma meni nopeasti siihen, että pelkkiin sukkiin pukeutunut pikkuveli juoksi isomman perässä ja hakkasi vitsallaan, ja molemmat huusivat nauraen: "Virvon varvon virvon varvon, tuoreeks terveeks, vanhaks tai vuoreks. Pitsa sulle, palkka mulle!"

Kolmannen päiväkotiviikon jälkeen

Kolmas päiväkotiviikko toi muassaan...

Aikavarkaalle

• pikkunuhan ja yskän, joka tiistaina päiväkodista kotiin pyöräillessä yltyi infektioastmakohtaukseksi. Keskiviikkona esikoinen lepäili kotona Miehen tehdessä etätöitä. Kävivät myös hakemassa lääkäriltä sairastodistuksen ja vara-astmalääkitysvälineistön ja -ohjeistuksen päiväkotia varten. 

• Koska lepopäivä tehosi hyvin, torstaiaamuna Aikavaras oli museoretkikunnossa ja pääsi päiväkodin Aboa Vetus -kierrokselle, jota olikin odottanut innokkaasti. Kuulemma hienointa museossa olivat rotan luut ja kuollut possu.

Unirosvolle

• kaikinpuolin itkuttomia aamuja - kuopus on tyypillinen itkemäänherääjä, ja ne aamut viime kesän jälkeen, kun lapsi on herännyt ilman itkua, ovat taatusti yhden käden sormilla laskettavissa. Tällä viikolla niitä on kuitenkin ollut jo neljä! Voitte kuvitella sen ilahtuneen hämmennyksen, kun sen sijaan että Unirosvo itkisi sängyssä, kunnes tulisin nostamaan takertuvan mytyn syliini, napero hipsutteleekin omin tassuin keittiöön ja sanoo hymyillen Moi. Lisäksi Unirosvo on jäänyt joka aamu itkuitta päiväkotiin.

• iloisia iltoja, joina Mieskin on kelvannut leikkiseuraksi ja joina on paljastunut jälleen uusia päiväkodissa opittuja lauluja, esimerkiksi Pikkuiset kultakalat lammessa ui ja Paljon onnea vaan. 

Mulle

• aiempia kahta rauhallisemman työviikon, jonka aikana oli vihdoin aikaa selvitellä pöydältä keskeneräisiä sotkuja, pohtia kuvioita ja hahmottaa vihdoinkin suuria linjoja pelkkien tärkeiden mutta kapea-alaisten yksityiskohtien sijaan (mua vaivaa tehdä töitä niin, että seuraan vain "sitten avaa toi tiedosto ja klikkaa tosta ja kirjoita tuohon 252" -tyyppisiä ohjeita tietämättä miksi ja mistä syystä). 

• Aikavarkaalta tarttuneen flunssan, joka ei vielä torstaina ja perjantaina estänyt töihinmenoa mutta nyt viikonloppuna on pistänyt niistämään nenän puhki päänsärkyisenä.

Ehkäpä tämän viikkolaskennan voi jo lopettaa. Todeta, että päiväkodista on tullut suht sujuva osa arkeamme. Että lapset pärjäävät siellä päivät hyvin, ja että minä tulen tässä elämänvaiheessa mainiosti työpäivän ajan toimeen ilman heitä.

Joulun (ja kahden lääkärikäynnin) jälkeen

Joulu ja välipäivät ovat kuluneet sairastuvalla. Ensin sairastui Aikavaras pari päivää ennen aattoa, vanhan ja venyneen yskän päälle puhkesi selvästi uusi virus. Lääkäri määräsi tehokkaammat astmalääkkeet. Jouluaatto kului kuumevetelänä, kunnes kuumelääkkeet vihdoin illaksi laskivat lämpöä sen verran, että lapsi jaksoi innostua pukista, lahjoista ja suklaasta.

Unirosvo alkoi köhiä aattona ja kuumeili voimattomana seuraavat kolme päivää. Eli veljensä tavoin pyhien yli suklaalla ja pipareilla ja mangososeella. Sai toissapäivänä elämänsä ensimmäisen antibioottikuurin korvatulehdukseen, kotiutuipa apteekista myös astmapiippu rohisevia ja hinkuvia keuhkoputkia avaamaan. Nyt on infektioastmaisia piippupoikia oikein kaksin kappalein. Antibiootti alkoi auttaa tehokkaasti: viime yönä nukuttiin pitkästä aikaa kolmen tunnin pätkiä ja tänään päästiin jo pihalle hetkeksi leikkimään koko poppoo.

Eilen mentiin mummilaan ja mummi leikitti jo hieman piristynyttä Unirosvoa sisällä, kun vein Aikavarkaan lapsuuteni metsiin.

Aikavaras oli selvästi näreissään (lue: kiukutellut kuin heikkopäinen) siitä, että Unirosvo oli muutaman päivän asunut mun sylissä tavallistakin tiiviimmin, joten pieni kahdenkeskinen ulkoilutuokio tuli tarpeeseen.

Tästä joulusta jäi mieleen: kuumeiset lapset, tunkkaiset yskät, unettomat yöt, lattiat jotka olivat hetken ajan puhtaan näköiset aatonaattona, kuusi joka on saanut olla rauhassa yllättävän hyvin (ehkä lapsilla ei kuumeisina ole ollut niin paljon riehuenergiaa); Kaupungin sankarit, joka on Aikavarkaan uusi suosikkiohjelma ja jonka pariin sisälle teljetyt köhijät ovat rauhoittuneet kun peleihin ja leikkeihin ei ole riittänyt voimia; Gillian Flynnin lähes kymmenen vuoden takainen esikoisteos Sharp Objects, jonka luin nyt jo toistamiseen ja jonka päättymistä venytin viimeiseen asti ja silti petyin ja suutuin, kun tavoitin viimeisen sivun, ja nyt kaikki muut kirjat tuntuvat merkityksettömiltä ja pliisuilta. Uusi poikavauvakin syntyi sukuun pari päivää ennen jouluaattoa, onneksi ei tällä kertaa meille vaan Aikavarkaan ja Unirosvon serkuksi.

Joulun odotus ja valmistelu ovat tehokkaasti peittäneet sen faktan, että reissuunlähtöön on enää kuukausi. Nyt voikin alkaa valmistella ja odotella sitä, niin kuluu inhokkikuukauteni tammikuukin siinä sivussa.