Vuoden viimeinen: syömisestä, maapähkinöistä ja Mehukattimaailmasta

Piparit loppui, suklaa loppui, lusikkaleivät loppuivat. Lunta riitti eiliseen lauhtumiseen asti, unta ei vieläkään. Aikavarkaalla vierailee Känkkäränkkä useita kertoja päivässä, Muumien sijaan taapero on alkanut tykätä Kaaposta, eilen tehdyn lumiukon porkkananenä putosi jo illalla ja vuosi vaihtuu ensi yönä. Unirosvo tapailee konttausaskeleita, nousee matalia esineitä vasten polviseisontaan (kömpiäkseen niiden yli naamalleen) ja nukkuu viimeiset päiväunensa liian myöhään. Minä olen voiton puolella muutama viikko sitten aloittamani dekkarin lukemisessa mutta unohtelen asioita, esimerkiksi äitini minuutiksi lainatut kotiavaimet omaan taskuuni. 

Vauva tykkäsi leikkiä tällä joulupaketista niin paljon, että raaskittiin avata se vasta eilen. Koska Aikavaras avasi.

Nämä kaksi lasta on ainakin vauvaiässä ruokailijoina hyvin erilaisia. Kun Aikavaras avasi suun ammolleen mitä tahansa lähestyvää lusikkaa kohti eikä reagoinut mitenkään, kun vaihdoin sauvasekoittimen haarukkamuussaukseen, sihtikurkku kuopus yökkäilee sattumille, nipistää herkästi suunsa viivaksi ja kääntää päänsä, ja on välillä iltaisin yksinkertaisesti liian väsynyt ja maidonhaluinen jaksaakseen syödä puuroa. Kun olen välillä maistattanut purkkiruokia – helpottaisi esimerkiksi kyläillessä – tulos on inhonpuistatus ja mojova oksennus. Syömättä jää. Aikavaras rakasti maissinaksuja, Unirosvo puolestaan irvistää ja värähtää puhtaasta kammotuksesta maissinaksun saapuessa kosketusetäisyydelle. Ja minä kun luulin tarjoavani herkkunaposteltavaa, jotta vauva jaksaa istua syöttötuolissaan muiden vielä ruokaillessa!

...ja siitä yli.

Lääkäri soitti Unirosvon pari viikkoa sitten otetun ruoka-aineallergiatestin tuloksista eilen. Mitään aamuyökitinöitä selittävää tekijää ei löytynyt; maito, kala, nauta, muna ja viljat näyttivät negatiivista. Sen sijaan paljastui maapähkinäallergia. Hyvä, että moinen selvisi jo etukäteen eikä esimerkiksi kantapään kautta vuoden päästä, kun tarjoaisin välipalaksi maapähkinävoilla päällystettyä leipää (okei okei, olisin toki kokeillut ensin varovasti cashewpähkinöiden ja manteleiden sopivuutta ja maistattanut sitä meillä kausiluontoisesti käytettyä sokeroimatonta maapähkinävoita aluksi vain pikkiriikkisen enkä koko leivällistä). Lääkäri suositteli Unirosvolle toistaiseksi kokonaan pähkinätöntä ruokavaliota, myöhemmin tekemään varovaisia kokeiluja muilla pähkinöillä ja vuoden tai puolentoista päästä hakeutumaan komponenttidiagnostiikkaa käyttävään testiin, joka selvittää, mille maapähkinän osasille Unirosvo on allerginen. Tuloksista kuulemma selviää, onko riskinä vakava reaktio (anafylaksia) vai onko allergia lievää ja vähäoireista. 

Eilen vierailin minäkin ekaa kertaa Mehukattimaailmassa. Hieno paikka, pitää myöntää. Melkoinen rakennelma lapsille on kehitetty, ei ihme että Aikavaras on tykännyt Miehen kanssa käydessään. Unirosvo sai leikkiä ennen väsähtämistään 0–3-vuotiaiden puolella, Aikavaras taas painoi pelottomana isommille lapsille tarkoitetussa, muoviputkista, liukumäistä, portaikoista, verkoista, tikapuista ja ties mistä rakennetussa monikerroksisessa ja muutaman hehtaarin kokoisessa sokkelossa. Minä puolestaan näen pitkään painajaisia vauhdikkaita lapsia vilisevästä, kiljahdusten täyttämästä monivärisestä muovinkäryisestä labyrintistä. 

Siellä se Aikavaras on...ei kun juoksi jo.

Palaan linjoille ensi vuonna.

Tervehdys sokerihumalasta

Koska suklaa ja piparithan loppuvat maailmasta vain syömällä. Onneksi on tullut treenattua tässä raskauksia ja imetyksiä harrastaessa, muuten saattaisi loppua puhti kesken.

Silmät sokerista seisten on myös Aikavaras juhlinut joulunpyhiään. Kotona herkuttelua voi rajoittaa pistämällä herkut piiloon, mutta kylässä liukas pikku ryökäle soluttautuu pöydän alle ja livauttaa kätensä piparilautaselle ilman että vieressä kahvia kaatavat aikuiset huomaavat. Sitten joku alkaa ihmetellä, kuka siellä pöydän alla kikattaa ja rouskuttaa. 

Seitsenkuisen eka joulu

Joku kehaisi mua virkeän näköiseksi. Mitäs siihen voisi vastata: Maybe it’s Maybelline Lumene. Voi Unirosvo, miksen nimennyt sinua vaikka Nukkumatiksi, Unikeoksi tai Yörauhaksi?

Mummin ja Vaarin tuttavapiiristä värvätyn joulupukin syliin ei ujoksi heittäytynyttä Aikavarasta pakotettu. Unirosvo siinä sen sijaan käväisi – ja meinasi paljastaa valtakunnallisen valheiden verkoston kiskomalla irtopartaa vahvoin ja kuolasta tahmein sormin. No, puhui anoppikin sivu suunsa: ”Niin Joulupukki, tässä nämä lapset olivat. Aikuiset sinä varmaan muistatkin kun tapasitte silloin kesähäissä.”

Lahjakasa kasvoi pakettiähkyyn asti. Arvasimme niin käyvän, joten Miehen kanssa noudatimme tänäkin jouluna vähälahjaista (heh) linjaa. Unirosvo ei saanut meiltä tänä vuonna lahjaa (jos olisi nukkunut vähän paremmin niin olisi saanut vaikka uuden tutin). Aattoaamuna kuusen alle ilmestyi Aikavarasta silmällä pitäen Miehen työkaverin lasten hylkäämä junapalapeli. Se saikin tulla mummilaan mukaan joululounaalle. 

Ilahduttavasti Aikavaras innostui pehmeistäkin paketeista. Taaperolla on silmää hienoille kuoseille, ja uusi unipuku, neuletakki ja punainen lierihattu (siitä myöhemmin lisää) saivat osakseen ihastuksen huokauksia: "Ui, miten hiiino!"

"Tää auto hyppää tonne ylös." No olisi siinä ne rampitkin.

Aikavaras sai vaatteiden, kirjojen ja palapelien lisäksi parkkitalon ja siihen kuuluvia autoja. Ja hermoromahduksen, koska aina silmän välttäessä Unirosvo käy parkkeeraamassa sinne leegoja.

Pojat saivat myös pari yhteistä pakettia; niillä voi harjoitella kädestäottamista jakamista ja yhdessä leikkimistä. 

Niin ja se riisipuuro, jota aattoaamuna tein ekaa kertaa elämässäni. Mun vahvuudet on jossain ihan muualla kuin kotitalousaskareissa. 

Parikin eri keittolevyä siinä tärveltyi. Osasin sentään valita teflonpintaisen kattilan, ettei palanut pohjaan.

Jouluaaton aaton muistiinpanot

Joulusiivous suoritettiin paloissa, Mies teki bataattisoselaatikkoa ja karitsan paahtopaistia, tonttu on tuonut Aikavarkaan joulusukkaan jo 23 pikkuyllätystä (kuivattuja aprikooseja, pähkinöitä, uusia sukkia, joulukortteja…), joulukuusikin seisoo koristeltuna tuossa olohuoneen nurkassa. Serkkulasten lahjat on paketoitu ja aikuisten kesken niitä ei vaihdetakaan. Riisipuuroa ajattelin tehdä ensimmäistä kertaa elämässäni. Kuulemma Aikavaras söi sitä viisi lautasellista päiväkodissa. 

Huomenna suunnataan joululounaalle ja päiväunille mun äitini emännöimään mummilaan ja sieltä illaksi toiseen mummilaan päivällispöytään ja joulupukkia ihmettelemään. Oma joulupukki toi reistailevan puhelimen tilalle eilen uuden, sellaisen jonka akkukin toivottavasti kestää kauemmin kuin kaksi tuntia kerrallaan. Vielä kun opettelen käyttämään sitä niin johan kelpaa.

Mitä muuta? Aikavarkaalle ostettiin kalsareita pottailukannustimena. Myös rusinataulukko on käytössä: kymmenestä pottatarrasta saa rusina-askin. Kuivaksioppimishalukkuutta odotellessa (sillä pelkästä tahdosta se on nykyisin kiinni. Ei meidän vaan taaperon). Unirosvoa puolestaan rääkättiin verikokeissa; ruoka-aineallergiaseulan tulokset tulevat viikon päästä. Tuskin niistä mitään mullistavaa selviää, mutta ennen minkäänmoisen unikoulutuksen harkitsemista on hyvä sulkea fyysiset yöheräily- ja -kitinäsyyt pois. Väsyttää, mutta onneksi Mies on joululomalla.

Lumi tuli paksuna peitteenä ja kotikaupungissa julistetaan huomenna joulurauha. Uskaltaisiko toivoa, että ympäriinsä puklaava, tukkaa kiskova ryöminkäinen ja sen mustasukkauhmainen isoveli soisivat meillekin pari tuokiota joulurauhaa? 

Ihanaa ja rauhallista joulua!

Saako joulukuusi joulurauhan?