Pojat
leikkivät ja kinaavat. Aikavaras ei hyväksy sitä, että parkkitaloleikissä
Unirosvo tunkee muovisen makkaran ja ranskalaisia parkkitalon hissikuiluun ja
laskee ärisevällä krokotiilillä ramppia alas. Unirosvo ei hyväksy sitä, että
Aikavaras alkaa riehuessa juosta hänet kumoon liian rajusti, ja menee
protestina sohvalle lukemaan kirjoja. Sitä ei Aikavaras hyväksy.
|
Aikavaras leikkii taikuria peiton alla |
Aikavarkaalla
ei ole ollut kuumetta vuoteen. Viime viikolla se sairasti merkillisen, suht
flunssattoman pikakuumeen, joka alkoi iltapäivällä ja loppui iltayöhön. Note to
self: kun sille ei kelpaa omenaviilis tai pähkinät ja kun se itkee ulkona että
pelottaa pimeä metsä, se ei kiukuttele vaan sille nousee kuume. Niinhän se
nousi, ja kylläpä oli erikoista, kun iltasatuunsa addiktoitunut lapsi tahtoi
jättää kirjan väliin ja mennä nukkumaan puoli seitsemältä. ”Mahdollisimman
lyhyt sitten jos on pakko”, oli vastaus, kun kysyin haluaako se että laulan
unilaulun. Iltakymmeneltä se heräsi iloisena ja kuumeettomana, kävi vessassa ja
söi pienen iltapalan, sitten pyysi mahdollisimman pitkän unilaulun ja meni
takaisin nukkumaan.
|
Perus: verhotkin pois paikoiltaan. |
Aikavarkaan
puhe selkeytyy kuukausi kuukaudelta. Vaikeat sanat solahtavat suusta aiempaa
kokonaisempina. ”Kaupunkilaiskarhu” on jo kaupunkilaiskalhu,
ei enää paukunti…kautumpi…paupunki…äääh liian
vaikea! Puuttuva l-äänne asuu jo melkein lapsen suussa, r-äänne ei sentään
vielä. Konsonanttiyhdistelmätkin alkavat sujua. Pitsa oli pitkääääääään pissa. Kaksi oli kassi, taksi oli tassi,
keksi kessi, ja niin edelleen. Pari
viikkoa sitten Aikavaras heräsi eräänä torstaina ja osasi sanoa kaKsi. Lauantai-iltapalaksi hän haikaili PiTsaa. Isi tuli työmatkalta taKsilla. Sitä paikkansa löytänyttä
k-äännettä tietysti ihasteltiin ja kehuskeltiin. Ja mitä isompi edellä, sitä
pienempi perässä: Unirosvo kulki meidän muiden perässä hokien tät-S ja odotti kehuja siitä, miten
hienosti hänkin sanoo taksi.
|
Jotta ne löytyvät puskistakin |
”Mä
otan välipalaksi semmoisen kokkareen mantariineja että saan paljommin
vitamiineja kuin kukaan muu koskaan!”
”Musta
tulee isona tutkimusmatkailija. Käyn ihan joka paikassa ja tutkin maailman
suuta! Enkä tule koskaan kotiin!” [hetken mietintätauko] ”Paitsi kesäisin ja
syksyisin. Ja äiti sä voit tulla mun kanssa etelänavalle. Ja Unirosvo tulee
myös joka paikkaan, hänestä tulee myös tutkimusmatkailija.”
Lapsi
on myös lanseerannut uudissanan kiinnostella,
joka tarkoittaa kiinnostavien asioiden hypistelyä. ”Saanko mä taas kiinnostella
sitä kampaa automatkan ajan? Mitä Unirosvo saa kiinnostella?”
|
Ihan itse on taiteltu, ja sen huomaa |
Unirosvonkin
ilmaisu kehittyy. Ulosanti on huomattavasti etuvokaalipainotteisempaa kuin
Aikavarkaalla saman ikäisenä, ja k-äänne on kummasti kateissa. Kukka on tyttä. Kuinka ollakaan, se kokee itsekin
olevansa suloinen pikku ruusunnuppu, ja kutsuu itseäänkin nimellä Tyttä. Auto
on tyytö. Joki ja koti on töti. Pipo on pöpö. Leipä on päppä. Rattaat ovat tättäät-s.
Pois on pööp (Aikavaras sanoi
kaksivuotiaaksi asti uaois). Lisää on tittää! Keinussa se hokee vartin verran –
koska keinuminen on taas in – Tyttä,
tittääÄÄ! Kunnes yhtäkkiä se toteaa: ”Tyttä, pööp.”
Että
onhan tässä tulkitsemista. Mysteerejä tulee vastaan, esimerkiksi eräänäkin
välipalahetkenä, kun kysyin haluaako se leivän jälkeen jotain muuta vielä.
”Mähmu”, se vastasi ponnekkaasti. Sitä mähmua sitten arvuuteltiin, mutta mikään
ei kelvannut.
”Oletko
sitten valmis, kysyin.
”Mäh-mu!”
kuului kipakka vastaus ja se nosti kädet, että saisin nostettua sen
syöttötuolista pois (toisin kuin isoveljellään, Unirosvolla ei ole ollut vielä
mitään kiirettä harjoitella ylös alas kiipeämistä).
Hmmm…mulla
alkoi raksuttaa. ”Miten Unirosvo sanoo valmis?”
”Mähmu!”
se toisti iloisesti.
Sitten
on pää. Se tarkoittaa paitsi päätä,
myös jonkin laittamista jonkin toisen päälle ja jostain syystä myös kädestä
kiinni ottamista. ”Pää!” se hihkaisee kurottaessaan asettamaan tutin
pöydänkulmalle, kun akuutti tarve on ohitse. ”Pää!” kun se liittää leegon
toisen päälle. ”Pää!” se komentaa käsi ojossa ulkona, ja tyytyväisenä asettaa
pienen kinnaskätensä mun kämmenen päälle.
|
Villasukissa luistelua ja Aikavarkaan pakkaamien matkatavaroiden purkamista matkalaukusta |
Tämäkin postaus taitaa olla mähmu.