Pokkari piristää päiväunitokkurassa

Kun Aikavaras herää päiväuniltaan tokkuraisena ja en-tahtoisi-vielä-herätä-olen-vähän-pahamielinen -moodilla, ainakin yksi asia auttaa takuuvarmasti.

(Jonkun toisen) kirja! Sitä on kiva saada hipelöidä. Ilme piristyy sekunneissa. Toimintatarmo palaa pikavauhdilla. Tutti lentää lattialle, hops, sitä ei enää tarvita!

Eikä ne sivutkaan enää repeile niin kuin vielä pari kuukautta sitten, kun Aikavaras pääsi hypistelemään äitinsä pokkareita. 

En silti suosittele kokeilemaan tätä vauvanpiristysmetodia muilla kuin omilla kirjoilla. 

Nimittäin sen kerran, kun Aikavarkaan sormet tässä muutama päivä sitten ylsivät Miehen kirjastosta lainaamaan ja liian lähelle sohvan reunaa jättämään kirjaan, Aikavaras intoutui poistamaan alun jaarittelut kokonaan teoksesta. 

Miestä harmitti. Kirja oli kovakantinen, useamman sataa sivua paksu ja niin ollen melko tyyris korvattava kirjastolle, jolle Mies oli aiemminkin tullut pulittaneeksi myöhästymismaksuina pari (krhm) euroa. 

Koetin lohduttaa, että sentään Aikavaras ehti kirjassa vain alkuun. (Onneksi, koska Stephen King ei mielestäni sovi lapsille. Ei munkaan dekkarit, mutta ne on englanniksi.) Yhtä hyvin Aikavaras olisi saattanut silputa koko loppuratkaisun. Ja pureskellakin sen hyvin lukijan puolesta.

Oransseja aurinkoja takapihalla

Unikot pettivät ja etupihan köynnöskranssipurkkeihin on iskenyt muurahaisarmeija, mutta daalia, se yllätti iloisesti. Joka kerta takapihalle vilkaistessa jään tuijottamaan daaliankukkiani.

Ensi kesänä kätken daalianjuuren (tai istutan taimia) jokaiseen isoon ruukkuun. Oransseja, ei vaaleanpunaisia. Ei kourallista muiden kesäkukkien siemeniä, niitä ei tarvita nyt kun tiedän mikä daalia on kasvejaan. 

Kasvi mun mieleeni: näyttävä, simppeli, vahva, suurilehtinen, värikäs ja isokukkainen. 

Täysikokoinen kukka on isompi kuin mun kämmen ja hieno jo nuppuvaiheessa, kun omenankokoinen limetinvihreä nyrkki avautuu päivä päivältä isommaksi auringoksi.

Leluleikki

Mä ja Mies ei kumpikaan olla hankittu Aikavarkaalle yhtään lelua lukuun ottamatta kahta kirpputorilta ostamaani katselukirjaa, mutta (ja koska) perittiin mun Isosiskoilta pari kassillista kierrätysleluja. Osa niistä on jopa samoja, joilla mä itse olen leikkinyt pienenä. Muutaman pehmolelun ja pari kirjaa Aikavaras on saanut lahjoina sukulaisilta. 

Aikavaras ei hirveästi välitä leluista niin kotona kuin kylässäkään. Kivempaa on yrittää päästä livahtamaan ruukkukasville tai sähköjohtoihin. Ja vetää tavaraa lattialle kaikkialta mihin ylettyy. Mutta jos lelut on pinottu koriin, pois jaloista, niin eihän se vetele. Sitten ne alkavat kiinnostaa. Koska niiden paikka nyt vaan on lattialla, pitkin poikin, tietenkin. Niin on hyvä ja silleen on turvallinen ja kotoisa olo. 

Parhaita leikkejä Aikavarkaan mielestä (karkaamisen jälkeen) taitaa olla se, kun äiti keräilee leluja kasaan ja Aikavaras nyysii niitä pois kasasta. Pudottelee palikoita päähänsä ja olan yli, viskoo kirjoja (istuvan) moukarinheittäjän tavoin, heittelee pehmoleluja, työntelee palikkalaatikkoa ympäriinsä karhunkävelyllä. 

Jossain vaiheessa äiti väsyy leikkiin; aina ennen Aikavarasta. Siksi meillä on yleensä vähän tällaista.

Viime päivinä ollaan rajoitettu lelupaljoutta ja piilotettu osa leluista pysyvästi kaapin uumeniin. Tuntuu toimivan, ei Aikavaras niitä kaipaa. 

Kun on kuitenkin ne johdot ja hellannappulat ja pyykkikori ja ovensaranat. Ja se ruukkukasvi.

Kohutarina: Polkupyöräily uuvutti pikkuvauvan!

Saimme Isosiskolta polkupyörän lastenistuimen. Kiva idea, mutta mä olen motorisesti kömpelö arkajalka, joka pelkää pyöräillessään autoilijoita, pyöräilijöitä, kävelijöitä, koiranulkoiluttajia ja irtohiekkaa. Onneksi Mies on rohkea ja koordinaationsa kohdallaan. Näin pääsimme eräs iltapäivä pyöräretkelle koko perhe. 

Lähdimme matkaan hetimiten Aikavarkaan herättyä ensimmäisiltä päiväuniltaan. Ensin poljimme 40 minuutin verran ihan harjoitusmielessä. Aikavaras jännitti ensin mutta nautiskeli lopulta. Kävimme Koroisten kahvilassa välipalalla. Miehen tilaamissa letuissa kesti niin kauan, että Aikavaras ehti raaputtaa isosta puusta varmaan puolet kaarnasta. Ilma oli kiva, joten ajattelimme polkaista vielä pikku lenkin kautta kotiin. Hetken päästä Aikavaras alkoi hieroa silmiään ja kitistä vähän. Sitten se rauhoittui ja alkoi kurkkia Miehen selän takaa menosuuntaan.

Tai niinhän mä takana polkeva luulin. 

Kohta kuitenkin huomasimme, että sehän nukahti.

Ilmeisesti polkupyöräily oli niin uuvuttavaa, etenkin kun matkalle osui muutama ylämäki, että toiset päiväunet piti ottaa jo pari tuntia tavallista aikaisemmassa tahdissa. Kaveri oli niin puhki kotipihaan tullessa, ettei herännyt edes pyöränistuimesta irrotettaessa. Riisuin housut ja kuolalapun ja siirsin omaan sänkyyn jatkamaan päikkäreitä vielä tunniksi. Ei voi kuin ihmetellä vauvojen (vaihtelevia) unenlahjoja. 

Toka pyöräilykerta ei mennyt sen kummoisemmin. Polkupyöräily väsyttää, polki sitten itse vastatuuleen tai kuunteli sitä vastatuulta isin selän takaa.

Aikavaras 10 kk 1 vk

Päivät kuluvat. Viikot juoksevat (ja kohta Aikavaraskin). Kuukaudet kertyvät. Pieniä, hassuja tapoja tai vaiheita tulee ja menee nopeammin kuin ne ehtii painaa mieleen, vaikka tahtoisi muistaa jälkikäteen kaiken. 

Jätä nyt kaveri jäniksillekin jotain

Runsaan kymmenen kuukauden iässä Aikavaras

• Konttaa toinen polvi ilmassa (näyttää kuin harjoittelisi pikakonttausta vauvojen paralympialaisiin). Aluksi luulimme, että polvessa on joku vika. Sitten siihen tulikin vika: palasimme mökkiviikonlopun jälkeen kotiin, ja Aikavaras riemastui tutusta ympäristöstä niin paljon, että konttasi (hihkuen, loikkien, nauraen ja hyppien) polvestaan nahan irti. Jalka on sama, joka edellä Aikavaras kiipeää hiekkalaatikolle, sohvalle ja liukumäkeen, joten kaveri harjoittelee varmaan kävelemään lähtemistä.
• On seissyt pari kertaa hetken ajan ilman tukea (ekaa kertaa pari päivää ennen 10 kk -päivää)
• Tepsuttelee sohvaa ja muita tukia vasten hypähtelevään, kiirehtivään tyyliin

Takapihalle on kiva kurkkia

• Nukkuu keskimäärin 12–13 tuntia vuorokaudessa: yöunet n. klo 22/23–08/09 ja päiväunet n. klo 12–13 ja 17–18 (päiväunten kesto vaihtelee 25 minuutista 125 minuuttiin)
• Ei nukahda enää helposti syliin totuttuun tapaan vaan rimpuilee unta ja paikallaan pitämistä vastaan. Omaan sänkyyn siirrettäessä kaveri sinkoilee umpiväsyneenä hysteerisesti riehuen ja hekotellen ympäri sänkyä hiki päässä puolen tunnin verran ennen lopullista uuvahtamista.
  

Pärjää yhdelläkin sukalla. Kengistä Aikavaras ei oikein perusta, ne vaikeuttavat menoa ulkona. Luin jostain, että kun 10 askelta sujuu ilman tukea, on aika käyttää kenkiä, joten ei tässä vielä huolta liene.

Taekwondoa?

• On kasvattanut kaksi lisähammasta kummallekin puolelle kolmisen kuukautta sitten puhjenneita alahampaitaan – huomasimme uusien hampaannysien pilkistävän juuri 10 kk -päivän jälkeen
• Juttelee aktiivisesti monitavuista pälätystä (eritoten tätää, hätää, äitää, vettäää, ettää ja täh), päristelee, maiskauttelee ja karjuu kuin leijona omaksi ilokseen
• Tykkää yhä karkuunkonttaamis- sekä pudota-nosta -leikeistä
• On iloinen, voimakastahtoinen, häkellyttävän vahva, loputtoman liikkuvainen ja kaiken kaikkiaan aika hassu tyyppi
  

Silkkitukka - ruskeat suortuvat ja muutaman sentin pellavanvaalea juurikasvu