sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Puutarha vai joutomaa?



Kun toukokuun alussa kylvimme kourallisittain kesäkukkien siemeniä purkkiin jos toiseenkin, ennustin että pian takapihamme on joko kukista tyhjä tai hirveä kaaos. Sitten näkyi itämisen merkkejä.

Ja nyt on tultu tähän:  

On siellä alla ruukkukin. Ja takana kuunlilja. Niin oliko sitten tosi fiksua laittaa samaan purkkiin kuunliljantaimi, pari daalianjuurta ja kaziljoona jotain siemeniä? Ilmeisestikään mulla ei ollut mitään mielikuvaa, miten isoja daaliat ovat.

Öh... kaunista? Mutta näkyy siellä pari pientä valkoista kukkaa!

No vihreää ainakin on.

Muistaakseni me ei ostettu heiniä, mutta antaa noitten nyt kasvaa kun ei tota purkkia jaksa alkaa kitkemäänkään.





Entä kun on ollut viisi päivää poissa eikä kukaan ole juhannushelteiden aikana kastellut kasvejamme?
 


Osa tykkäsi selvästi mun poissaolosta.

Kato kato, köynnöskrassiinkin pukkaa kukkaa!

...osa taas ei tykännyt viettää juhannusta aivan yksinään.

Mutta ei tämä Miehen kylvämä uusi nurmikkokaan ihan priimasti näytä voivan.
 

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Rock the Beach ja vauvan etsimistä hotellihuoneessa



Keskiviikkona nautin helteisestä kesäpäivästä ja Miehen seurasta osoitteessa Hietaniemen hiekkaranta, Helsinki.

Aiemmat festarikokemukseni rajoittuvat pariin epäonnistuneeseen kertaan – meluisa yleisömeri, töniminen, jonottaminen ja kipeytyvät lonkat aiheuttivat paniikkikohtausta lähenevän ahdistustilan. Mutta nyt ensimmäistä kertaa järjestetyn Rock the Beachin esiintyjäkaartiin lukeutui americanapunkia soittava The Gaslight Anthem, jolle menetin sydämeni vuonna 2008. Pakkohan sinne oli mennä, kun Mies osti liput. (Sain lisärohkeutta havainnosta, että olen muutenkin vähän erilainen Aikavarkaan syntymän jälkeen. Stressaan vähemmän itsestäni ja omasta voinnistani, kun huolikiintiön täyttää vauva. En ole enää yhtä high maintenance kuin ennen.)

Lavalla All Time Low. Ihan kivoja biisejä, etenkin Somewhere in Neverland, mutta ylitsepääsemätöntä myötähäpeää herättävät välispiikit.

Tämä festarikokemus onnistui nappiinsa. Ahdistus loisti poissaolollaan, bajamajat ilahduttivat siisteydellään ja jonoja ei kertynyt. Nälkä ei yltynyt kohtuuttomaksi vaikka ruokailuväli venyi, ja vältimme sekä auringonpolttamat että -pistoksen paahteesta huolimatta. Billy Talentin keikan aikana niskaan ropsahtanut sadekuuro kasteli ainoastaan hiukset ja hartiat ja viilensi mukavasti helteen kuumentamaa kehoa. Mun Top Sportin alesta ostetut en-muista-minkä-merkkiset halpistennarit sulautuivat hyvin Converse-mereen, kukaan ei mielestäni katsonut kenkiäni nenänvarttaan pitkin. Ja miksi olisikaan, nämä kengät ovat matkanneet menestyksekkäästi monta viikkoa Australiassa ja Thaimaassa vuonna 2011. 

The Gaslight Anthem!

Where'd you get those scars? How blue is your heart? Is it sad enough to break? She said it's sad enough to break...

Meidän festaroidessa Aikavaras oli Anopin eli toisen Mumminsa hoteissa. Toka yökylä sujui ihan yhtä hienosti kuin ekakin kesäkuun alussa. Epäselväksi jäi, kumpi voitti päristelykisan, Aikavaras vai Vaarinsa. Anoppi väitti että tuli tasapeli, mutta Mies ainakaan ei usko että kukaan päristelisi Aikavarasta kovemmin. 

Billy Talent juuri ennen sadekuuroa

Mäkin sain nukuttua hotellihuoneen pehmoisten vällyjen välissä riittävän hyvin, mutta heräsin muutaman kerran aamuyöllä siihen, että kurkkua kuristi: apua, retkisänkyä ei näy missään, me ollaan unohdettu Aikavaras johonkin! Etsin vauvaa paniikissa peittojen alta hetken ja pelkäsin sen tukehtuneen. Kunnes muistin mikä maa ja valuutta. 

Illan viimeinen esiintyjä Green Day ja auringonlasku meren yllä. Puoleenyöhön asti tarkeni ilman pitkähihaista.

Vähän liikaa omituista väliaikashow'ta keikkaa pitkittämään, mutta tuli sentään lempparini When I Come Around.

Suurin vastoinkäyminen koko reissulla taisi olla, ettei hotellin aamupalalla ollut suklaatäytteisiä croissanteja. Tai ylipäätään croissanteja.  

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Vuokrattu juhannus


Aikavaras vietti ensimmäisen juhannuksensa Joutsan suunnalla, siellä missä annettiin juhannuspäivänä karhuvaroitus. Vuokrasimme mökin torstaista tiistaihin. Reissu sujui kivasti Miehen järjestämän grilliruokamenun, lämpimän sään, hyttysten läiskimisen ja kauniin järvimaiseman ihailun merkeissä. Tunnelmapaloja…













 



 

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Askeleita ilman Aikavarasta



Kesäkuussa olen päässyt useasti hengittelemään yksinäni, kiitos kesän, Anopin ja Miehen. Tekee hyvää.

Anoppi hoitaa jälkikasvunsa poikasia mielellään, joten lapsettomiin kesäjuhliin osallistuminen onnistui, ja Aikavarkaan eka yökyläily sujui hienosti. Kevätkauden viimeisten työmatka- ja juoksupuristusten jälkeen Mies jäi pari viikkoa sitten vanhempainvapaalle ja siirtyy siitä isäkuukauden kautta kesälomalle. Mä taas olen virallisesti vuosilomalla vielä muutaman viikon, ja isäkuukauden jälkeen alkaa loppuvuoden kestävä hoitovapaa. Järjestely suo ainutlaatuisen mahdollisuuden viettää rauhallinen kesä pikku perheenä.

No missä olen askeltanut? Pics or it didn't happen...

Odottelin Ohikulkutien varrella kyytiä ystävän polttareihin eräänä lauantaiaamuna. Illaksi palasin kiltisti kotiin.
 
Tanssittiin samaisen ystävän häitä seuraavana lauantai-iltana Rymättylän rantamaisemissa. Jalassa ihanaiset Vagabondit, joiden korottomuus sopi lonkkavikaiselle kuin vauva kainaloon.

 
Puistojumppaan lähdössä! Eka yritys peruuntui kaatosateen vuoksi, ja päädyin ystäväni kanssa harjoittamaan liikunnan vastatoimintaa eli syömistä Kultaiseen Hirveen. (Tosin oikein syöminen on liikunnan tukitoimintaa.) Parin päivän kuluttua sää ei laittanut kapuloita rattaisiin, ja pääsin hikoilemaan Kupittaan urheilupuistoon, sinne Ankkalammen viereen. Sykkeenkohotusosio meni hyvin ja keskivartalojumppakin tuntui sujuvan yllättävän jouhevasti, mutta pari seuraavaa päivää fiilis oli aika nuijittu. Seuraavaksi lintsailen vähän enemmän.

 
Spontaanilla piknikillä Auranlaakson maisemissa. Yksin! Ihanaa!


Jokilaakson maisemat on tuttuja ja rakkaita jo vuosien takaa.

Tuuli oli kova koko päivän mutta aurinko tuli illaksi esiin.

Evääksi tekaisin nopean salaatin: ruukkujääsalaattia, kurkkua, kirsikkatomaatteja, avokado, raejuustoa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja rypsiöljyä. Piknikhuopa on maailmanhistorian paras kesälahja kymmenen vuoden takaisesta kesätyöpaikastani. Muovitettu alapuoli takaa, ettei aiempi sade kastele takamusta ja etteivät neulaset puske kankaan läpi kesänahkaa nipistelemään.