Keskiviikkona nautin helteisestä kesäpäivästä ja Miehen
seurasta osoitteessa Hietaniemen hiekkaranta, Helsinki.
Aiemmat festarikokemukseni rajoittuvat pariin epäonnistuneeseen
kertaan – meluisa yleisömeri, töniminen, jonottaminen ja kipeytyvät lonkat
aiheuttivat paniikkikohtausta lähenevän ahdistustilan. Mutta nyt ensimmäistä kertaa
järjestetyn Rock the Beachin esiintyjäkaartiin lukeutui americanapunkia
soittava The Gaslight Anthem, jolle
menetin sydämeni vuonna 2008. Pakkohan sinne oli mennä, kun Mies osti liput.
(Sain lisärohkeutta havainnosta, että olen muutenkin vähän erilainen
Aikavarkaan syntymän jälkeen. Stressaan vähemmän itsestäni ja omasta
voinnistani, kun huolikiintiön täyttää vauva. En
ole enää yhtä high maintenance kuin ennen.)
 |
Lavalla All Time Low. Ihan kivoja biisejä, etenkin Somewhere in Neverland, mutta ylitsepääsemätöntä myötähäpeää herättävät välispiikit. |
Tämä festarikokemus onnistui nappiinsa. Ahdistus loisti
poissaolollaan, bajamajat ilahduttivat siisteydellään ja jonoja ei kertynyt.
Nälkä ei yltynyt kohtuuttomaksi vaikka ruokailuväli venyi, ja vältimme sekä
auringonpolttamat että -pistoksen paahteesta huolimatta. Billy Talentin keikan
aikana niskaan ropsahtanut sadekuuro kasteli ainoastaan hiukset ja hartiat ja
viilensi mukavasti helteen kuumentamaa kehoa. Mun Top Sportin alesta ostetut
en-muista-minkä-merkkiset halpistennarit sulautuivat hyvin Converse-mereen,
kukaan ei mielestäni katsonut kenkiäni nenänvarttaan pitkin. Ja miksi
olisikaan, nämä kengät ovat matkanneet menestyksekkäästi monta viikkoa
Australiassa ja Thaimaassa vuonna 2011.
 |
The Gaslight Anthem! |
 |
Where'd you get those scars? How blue is your heart? Is it sad enough to break? She said it's sad enough to break... |
Meidän festaroidessa Aikavaras oli Anopin eli toisen Mumminsa hoteissa.
Toka yökylä sujui ihan yhtä hienosti kuin ekakin kesäkuun alussa. Epäselväksi jäi, kumpi voitti päristelykisan, Aikavaras vai Vaarinsa. Anoppi väitti että tuli tasapeli, mutta Mies ainakaan ei usko että kukaan päristelisi Aikavarasta kovemmin.
 |
Billy Talent juuri ennen sadekuuroa |
Mäkin sain nukuttua
hotellihuoneen pehmoisten vällyjen välissä riittävän hyvin, mutta heräsin
muutaman kerran aamuyöllä siihen, että kurkkua kuristi: apua, retkisänkyä ei
näy missään, me ollaan unohdettu Aikavaras johonkin! Etsin vauvaa paniikissa
peittojen alta hetken ja pelkäsin sen tukehtuneen. Kunnes muistin mikä maa ja
valuutta.
 |
Illan viimeinen esiintyjä Green Day ja auringonlasku meren yllä. Puoleenyöhön asti tarkeni ilman pitkähihaista. |
 |
Vähän liikaa omituista väliaikashow'ta keikkaa pitkittämään, mutta tuli sentään lempparini When I Come Around. |
Suurin vastoinkäyminen koko reissulla taisi olla, ettei
hotellin aamupalalla ollut suklaatäytteisiä croissanteja. Tai ylipäätään
croissanteja.