Olin eilen koko päivän piknikristeilyllä uuden työtiimini kehittämispäivän merkeissä. En kertonut lapsille siitä laivaosuudesta, jotten joutuisi räjäyttämään tärykalvojani kateusparkumisesta, mutta poikkeuksellinen joskin lyhyt työmatkani pisti joka tapauksessa Aikavarkaan miettimään.
"Mitä tapahtuu jos sä ja Isi lähdette samaan aikaan työmatkalle?"
"Ei niin käy."
"Mutta jos käy, niin mitä tapahtuu?"
"Ei me lähdetä yhtä aikaa. Ensinnäkään mulla ei ole tämän pitempiä työmatkoja ja tällaisiakin tosi harvoin. Ja jos meistä toisella on työmatka niin toinen sanoo, ettei voi lähteä työmatkalle silloin. Mietipä nyt, ettehän te voisi Unirosvon kanssa olla kahdestaan täällä."
Ai eivät vai? Aikavaras ei huolestunut vaan päinvastoin vakuutti mulle, että homma olisi hanskassa:
"Mä keittäisin meille ruokaa tuolilla seisten ja käyttäisin jakkaraa aina kun tarvitsee jotain ylhäältä. Mä putsaisin Unirosvon korvat ja pesisin hänen pepun ja valitsisin meille vaatteet. Jos hän itkisi mä lohduttaisin. Jos mä itse itkisin, mä pyyhkisin mun omat silmät. Me syötäisiin kaikki rusinat ja käytäis välillä ulkona ja ostettais kaupasta lisää rusinoita ja mehua ja vielä pillimehuja. Me levitettäisiin lelut joka paikkaan ja sitten me käytettäisiin kaikki sun silmätipat ja leikattaisiin Isin välineiden avulla meiltä molemmilta parta pois!"
Sitä odotellessa.
Jos vaikka tulisi joku työmatka puskista nyt, kun tulevien 17 päivän aikana Mies on kolme (3) päivää kotona.
Sitten asiaan töiden ja siivouksen kautta liittyvä juttu. Tokan opiskeluvuoden syksynä reilusti yli kymmenen vuotta sitten siivosin toimistoja kolmena iltana viikossa. Muistan sen yhden avokonttorin, jossa oli pari sellaista työpistettä, joiden roskikset pursuili suklaapapereita. Ei niihin tietenkään pitänyt kiinnittää huomiota, mutta onhan se nyt vaikea olla manuaalisen roskiksentyhjennyksen lomassa huomioimatta sitä, että muut roskikset ovat normaaleja ja kaksi on täynnä karkkipapereita. Niiden työpisteiden sermeihin oli kiinnitetty pikkulasten kuvia. Jotenkin sen kummemmin asiaa edes pohtimatta ajattelin, että ohoh, noi syö töissä vaan karkkia ja tuijottaa lastensa kuvia. Aika rentoa.
Tajusin yhtenä päivänä, kun siivooja kävi tyhjentämässä mun roskiksen, että
minä
olen
nyt
sellainen nainen.
Suklaapaperiroskisnainen, joka siivoojan mielestä ei tee töissä muuta kuin syö suklaata ja katsoo lastensa kuvia.
"Mitä tapahtuu jos sä ja Isi lähdette samaan aikaan työmatkalle?"
"Ei niin käy."
"Mutta jos käy, niin mitä tapahtuu?"
"Ei me lähdetä yhtä aikaa. Ensinnäkään mulla ei ole tämän pitempiä työmatkoja ja tällaisiakin tosi harvoin. Ja jos meistä toisella on työmatka niin toinen sanoo, ettei voi lähteä työmatkalle silloin. Mietipä nyt, ettehän te voisi Unirosvon kanssa olla kahdestaan täällä."
Ai eivät vai? Aikavaras ei huolestunut vaan päinvastoin vakuutti mulle, että homma olisi hanskassa:
"Mä keittäisin meille ruokaa tuolilla seisten ja käyttäisin jakkaraa aina kun tarvitsee jotain ylhäältä. Mä putsaisin Unirosvon korvat ja pesisin hänen pepun ja valitsisin meille vaatteet. Jos hän itkisi mä lohduttaisin. Jos mä itse itkisin, mä pyyhkisin mun omat silmät. Me syötäisiin kaikki rusinat ja käytäis välillä ulkona ja ostettais kaupasta lisää rusinoita ja mehua ja vielä pillimehuja. Me levitettäisiin lelut joka paikkaan ja sitten me käytettäisiin kaikki sun silmätipat ja leikattaisiin Isin välineiden avulla meiltä molemmilta parta pois!"
Sitä odotellessa.
Jos vaikka tulisi joku työmatka puskista nyt, kun tulevien 17 päivän aikana Mies on kolme (3) päivää kotona.
 |
| Meillä töissä isojen aulojen lattioita kuuraa siivousrobotti. Pari viikkoa sitten eräänä pahantuulisena iltapala-aikana keksin yrittää piristää lapsia kertomalla työpaikan robottisiivoojasta. Paha virhe! Koska totta kai ne tahtovat nähdä sen. Läheltä ja livenä. |
Sitten asiaan töiden ja siivouksen kautta liittyvä juttu. Tokan opiskeluvuoden syksynä reilusti yli kymmenen vuotta sitten siivosin toimistoja kolmena iltana viikossa. Muistan sen yhden avokonttorin, jossa oli pari sellaista työpistettä, joiden roskikset pursuili suklaapapereita. Ei niihin tietenkään pitänyt kiinnittää huomiota, mutta onhan se nyt vaikea olla manuaalisen roskiksentyhjennyksen lomassa huomioimatta sitä, että muut roskikset ovat normaaleja ja kaksi on täynnä karkkipapereita. Niiden työpisteiden sermeihin oli kiinnitetty pikkulasten kuvia. Jotenkin sen kummemmin asiaa edes pohtimatta ajattelin, että ohoh, noi syö töissä vaan karkkia ja tuijottaa lastensa kuvia. Aika rentoa.
Tajusin yhtenä päivänä, kun siivooja kävi tyhjentämässä mun roskiksen, että
minä
olen
nyt
sellainen nainen.
Suklaapaperiroskisnainen, joka siivoojan mielestä ei tee töissä muuta kuin syö suklaata ja katsoo lastensa kuvia.
Toinen suklaapaperiroskisnainen ilmoittautuu! Hahaa, tää oli hyvä! Ja ihana tarmokas aikavaras :D
VastaaPoistaHyvä että meitä on enemmänkin! :-D
Poista