Unirosvo [marisevalla äänellä, hammasharjaa väistellen]: "Koooska mä saan taaaaas laittaa sandaalit ulos?"
Minä: "Kuule, sitten kesällä. Ensi kesänä."
U: "Ei! Huomenna!"
M: "Jos laittaa sandaalit joulukuussa ulos, varpaat kyllä kastuu ja paleltuu pahasti."
U: "Ei kastu! Ei palele! Mä haluan laittaa mun Ryhmä Hau -sandaalit. Nyt!"
M: "Ei onnistu. Kesällä sitten."
Tässä vaiheessa 3-vuotias salli survoa hammasharjan suuhunsa... Kunnes oman vuoronsa jälkeen kuuntelemaan jäänyt Aikavaras puuttui keskusteluun. Ei hyvä.
Aikavaras: "Unirosvo! Unirosvo, ensi kesänä ne sun Ryhmä Hau -sandaalit ei enää mahdukaan sulle. Mietipä sitä!"
Marina vaihtuu itkuksi: "Mahtuupa!"
A: "Ei mahdu."
M: "Itse asiassa ei mahdukaan. Se on totta. Koska teidän molempien jalat kasvaa koko ajan isommiksi."
Aikavaraskin herkistyy tähän ajatukseen: "Eikä mulle sitten mahdu enää ne kauniit tyttöjen kukkasandaalit."
Itkua. Mutta itkevästä suusta on helppo harjata hampaat.
M: "Kun tulee kesä, hankitaan teille uudet sandaalit."
Aikavarkaan naama kirkastuu: "Me voidaan ostaa samanlaiset! Mä valitsen ainakin taas tyttöjen sandaalit."
M: "Kuule, ei sun tarvitse sanoa niitä tyttöjen sandaaleiksi. Sä voit valita sellaiset, mutta ne on ihan kaikkien sandaalit, jotka niistä tykkää."
A: "Poikien hyllyssä on vain tylsiä värejä."
U: "Mä rakastan tylsiä värejä! Ei saa haukkua tylsiä värejä."
M: "Aika usein siinä hyllyssä, josta monet pojat valitsee omat kengät, tosiaan on aika synkkiä värejä."
A: "Niin, sellaisia harmaita ja mustia ja tummansinisiä."
U: "Mä haluan tylsät harmaat poikien sandaalit! Poikien kauniin harmaat sandaalit mulle!"
A: "Ja mulle kauniit ihanat koristeelliset tyttöjen sandaalit."
Jos maku ei muutu ennen kesää, sen kun.
Kuvituksena itsenäisyyspäivän postikorttisää.
Auringonnousu. Noin viisi minuuttia ennen auringonlaskua. |
"Me tarvitaan aurinkolasit kun on sisällä ärsyttävän kirkasta!" |
Ei sandaalisää. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti