Lauantaiaamuna
tapahtui:
Minä:
”Kuule Aikavaras, tänään mennäänkin Mummin luo Luksusautolla* niin, että Äiti
ajaa!”
Aikavaras (huolestuneen näköisenä):
”Ojekko vaama, että osaat ajaa autoa?”
[EN!!!]
A:
”Muista että vasta haajottejet!”
M:
”Joo, se on ihan totta.”
A: ”Sitten vasta kun sinä muutut Isiksi, sitten vasta osaat ajaa autoa.”
A: ”Sitten vasta kun sinä muutut Isiksi, sitten vasta osaat ajaa autoa.”
***
Perille
päästiin, mutta ilmeisesti Aikavaras ei ollut kovin vakuuttunut tuoreesta ajotaidostani, koska iltapäivällä
paluumatkalla takapenkiltä kuului jatkuva ohjeistus:
”Muista ettei saa ajaa jos on punainen vajo. Koita niin että et aja puuta päin. Ei saa ajaa muita autoja päin. Eikä metsään. Nyt pitää vaamaan mennä tonnepäin. Äjä aja myöskään nuumikojje, siejjä voi ojja koijankakkaa.”
”Muista ettei saa ajaa jos on punainen vajo. Koita niin että et aja puuta päin. Ei saa ajaa muita autoja päin. Eikä metsään. Nyt pitää vaamaan mennä tonnepäin. Äjä aja myöskään nuumikojje, siejjä voi ojja koijankakkaa.”
Enkä sitten saanut sitä autoa parkkiruutuun etupihallemme.
*Miehen
vanhempien ”ylimääräinen” auto, 18 vuotta vanha Opel Astra, jonka
luksusominaisuuksiin kuuluu mm. ruoste, räminä ja vähintään viisivuotinen siivoamattomuus
 |
| Päiväkodissa oli kehystetty valokuva, jossa lapsi pitelee ÄITI-korttia. "Minä väjitän sinujje onnikootin, jossa on äititeema", Aikavaras ilmoitti tänään kyniin tarttuessaan. |
Mahtavaa ohjeistusta! :D onnea ajokortista! Mulla on ollut ajokortti vuodesta 2001 mutta voisin kuvitella, että esikoiselta tulisi vähintään yhtä huolestunutta ohjeistusta, jos mä yhtäkkiä istuisinkin ratin taakse...sen verran harvoin mihinkään ajan, viimeksi varmaan esikoisen ollessa vauva. Pitäisi taas rohkaista mielensä ja uskaltautua kuskiksi, ettei jo alun alkaenkin olemattomat ajotaidot katoaisi kokonaan.
VastaaPoistaHupsista, aikomus oli vastata jo mooonta päivää aikaisemmin, mutta kuinkas taas kävi.
PoistaUskon, että kynnys lähteä autoilemaan on korkea! Heh, se on mullakin...en nauti hommasta yhtään ja koko ajan on pamiikkihiki ja sellainen surrealistinen huijariolo, että ohoh tässä mä esitän että osaisin ajaa autoa. Unirosvo ei ole yhtä verbaalinen takapenkkikuski, mutta eiköhän sitäkin hävettänyt, kun sain auton kaupan pihalla parkkiruutuun vasta kolmannella yrityksellä!