maanantai 4. heinäkuuta 2016

Kappas, on jo heinäkuu

Nukun liian vähän. Bloggaan turhan harvoin. Työpaikan yrityskulttuurissa on surrealistisia erityispiirteitä. En ole kirjoittanut fiktiota aikoihin. Siitä tulee itsestään erkaantunut olo. En tunnista minua, kun mielessä ei pyöri juonenkäänteet ja lauseenluonnokset. Unelma lipuu kauemmas, ja kieltämättä se harmittaa, vaikka tiedostan ettei kaikkea vaan voi saada yhtä aikaa. 



Mehut ovat nyt vähän vähissä, mutta silti tai oikeastaan etenkin siksi olen muutaman viikon ajan panostanut siihen, että liikkuisin edes vähän, edes vartin, edes jollain tavalla, joka päivä; kerrostalon uumenissa vietetyt kokonaiset työpäivät ummehduttavat olon. Olen myös pyrkinyt laskemaan rimaa kotona. Mitä väliä, jos lelut ovat hujanhajan, on tämä lastenkin koti, ovat meidän aikuistenkin kamat levällään. Välillä voi syödä eineksiä, jos päiväkodin jälkeen väsykärttyisten lasten keskellä ei resurssit riitä kummoisiin suorituksiin. 

Jossain välissä oli satanutkin. Hauskat lätäkköleikit päättyivät huutoraivareihin, kun Unirosvo ei meinannut uskoa, ettei Aikavarkaan huolella täyttämää ämpäriä kannata kaataa useampaan otteeseen ja ettei mummilta saatuja 30 vuotta vanhoja, mun nimelläni merkittyjä punaisia perintökottikärryjä saa rikkoa tahallaan.

 
Selvisimme kesäkuun viimeisestä viikosta, jolloin lapset olivat päivystyshoidossa kahmimassa mahdollisesti erinäisissä lapuissa uhkailtuja syyhypunkkeja ja muita loisia itseensä. Iso päiväkoti ei kohdellut perhettämme ihan yhtä karusti kuin pelkäsin. Vieraat, vaihtuvat aikuiset, uusi iso talo monine ryhmineen, nimilaput selässä; ei se tietysti lasten ideaaliarkea ollut, mutta meillä sitä kesti vain neljä päivää ja paikalla oli sattumalta Aikavarkaan luottohoitaja omasta päiväkodista. Isoimmat vastoinkäymiset olivat 

  • se, kun Unirosvo kompastui pihalla ja sai peukaloniveliinsä pipit. Ihan tavalliset pienet verinaarmut ne olivat, mutta kuopus otti ne hyvinkin tosissaan ja kieltäytyi käyttämästä käsiänsä lainkaan lähes kahteen vuorokauteen. "Unirosvo on syöttövauva", Aikavaras summasi, kun veli istui syöttötuolissa ja kädet avuttomasti pystyssä julisti, ettei pysty juomaan mukista tai haukkaamaan leipää omin kätösin. "Aaapuaa", kuului iltayöstä nariseva vaikerrus Unirosvon huoneesta, kun viiden sentin päähän pudonnut tutti ei käsiteknisistä syistä päätynyt takaisin suuhun omin voimin. 

  • se, kun varahoitoon piti lapset viedä autolla, ja mun vientivuoroina en meinannut löytää parkkipaikkaa toimiston lähettyviltä, kun en uskaltanut edes yrittää taskuun. Autoilu ei todellakaan ole vielä vuodenkaan jälkeen mulle mikään relaksantti. Viimeisenä varahoitopäivänä hoitajat toivottelivat lähtiessä hyvää lomaa. Vir-he. Unirosvo luuli, että lähdetään lomamatkalle, ja järkyttyi sydänjuuriaan myöten, kun sanoin että nonni, mennääs autolla kotiin. "En halua kotiin, emmä halua kotiin, ei mennä kotiin autolla ei!" kuopus pisti karjuen koko kotimatkan. Aivoissa kaikui siinä määrin, että muistijälkiä auton pakkaamisesta ei kertynyt. Puolimatkassa oli pakko pysähtyä tarkistamaan, olinko jättänyt kuravaatekassin ja kaksi hoitokassia keskelle päiväkodin parkkipaikkaa (en). 
"Kummituuuuus!" huutaa Aikavaras. "Mummituuuus!" toistaa Unirosvo. Sitten kaksi kummitusta juoksentelee sokkona törmäillen ja nauraen.


Nyt on lapsilla kesäloma päivähoidosta, toisin sanoen rasitamme mummeja viikon verran. Ensi ja sitä seuraavan viikon Mies huolehtii lapsista mun ummehtuessa toimistossani. Heinäkuun viimeisen viikon sain sovittua palkattomaksi lomaksi. Sitten onkin jo elokuu. (Kohta lehdet tippuu ja räntä piiskaa ja on koko ajan pimeä ja pojat on iltapäivisin aina viimeisiä lätäkköisellä päiväkodin pihalla märissä kintaissa ja varpaat kohmeessa.

Lopuksi taidepläjäys. 

Aikavaras ei liiemmin ole tykännyt piirtämisestä, omien sanojensa mukaan koska ei osaa. Kynästä on tullut lähinnä kärsimätöntä suttua, eikä kukaan todellakaan ole pakottanut harjoittelemaan. Yhtenä päivänä se kuitenkin tarttui kynään ja ilmoitti piirtävänsä sitruunan ja päärynän.

Näillä eväillä eteenpäin. Hapanta ja makeaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti