"Aamulla tulee joulupukki!" Unirosvo julisti eilen viimeisenä ennen nukahtamistaan. Valkopartaa emme nähneet, mutta jotain lopullisuuden tuntua ja menetyksen makua tässä heinäkuun viimeisessä päivässä on. Viikon mittainen lomani lipui ohitse liian nopeasti. Uusi päiväkotivuosi aukeaa edessä pitkänä, tuo mukanaan pimeitä iltapäiviä, loskaisia lahkeita ja väsyneitä aamuja. Miehen kesäloma päättyi eilen alkaneeseen Australian-työmatkaan, ja totta kai lapsilla puhkesi viime yönä nuha, ilmeisesti tuliainen Pärnun-loman kotimatkalta, joka ei muutenkaan sujunut ihan armoitetusti.
 |
| Aikavaras uusissa uimahousuissaan Pärnun rannalla. En kerta kaikkiaan käsitä, minne ne jätskikuvioiset turkoosit ovat kadonneet sen jälkeen kun palasimme Teneriffalta. |
Pärnusta palatessa seisoimme tietyömaaruuhkassa puolimatkassa puoli tuntia ja myöhästyimme laivasta parilla vaivaisella minuutilla. Iltaseitsemän sijaan palasimme kotiin vasta yhdeksitoista. Toisaalta tällä kertaa sitten realisoitui se
viimekesäinen kuvitelmani: lapset nukahtivat kymmenen jälkeen autoon eivätkä sanottavasti edes heränneet, kun pesin rähmäiset kädet ja kasvot ja vaihdoin ketsuppisten, hikisten matkustusvaatteiden tilalle puhtaat yöpuvut.
 |
| Pojat tutkivat paikallisen faunan ja flooran kuvia lintutornissa, jonne hurautimme vuokratulla polkuautolla |
Mitä kertoisin Pärnusta? Kaupunki lähiympäristöineen paljasti lapsiperhelomailijoille taas uusia hyviä puoliaan, joiden takia varmasti palaamme vielä, vaikka kuusikymmentä kertaa helteisen reissun varrella taisinkin vannoa sekä hiljaa itsekseni että ääneen, etten enää koskaan lähde tällä kokoonpanolla yhtään mihinkään lomalle.
 |
| Perhepolkuautomme kaikessa majesteetillisuudessaan lintutornista nähtynä |
Kolmesta perilläolopäivistä kaksi oli tavanomaista päivää huomattavasti kivempia. Se yksi taas alkoi kaikilla ihan väärällä jalalla, helle vei mehut ja hermot, oli yleistä känkkäränkkää, Unirosvo ei halunnut olla rattaissa eikä kävellä, Aikavaras ei halunnut kävellä eikä jaksanut pyöräillä, lapset halusivat vain jätskiä ja että heitä kannetaan kaikkialle, aikuiset halusivat vain että kitinä katkeaisi edes hetkeksi ja kenenkään ei tarvitsisi kantaa kilometritolkulla yli kolmetoistakiloisia punnuksia. Matkustuspäivät taas olivat sikäli rasittavia kuin matkustuspäivät aina kahden pikkulapsen kanssa tai mun mielestäni ilman yhtään lapsiakaan. Koko perheen kuuroutuminen oli lähellä, kun Unirosvo veti joka automatkalla hervottomat turvaistuinraivarit, koska ei päässyt heti äidin syliin / ei saanut pitää kiinni äidistä muualta kuin kädestä / mehu oli loppu / mehua sai myös Aikavaras / [
vapaavalintainen syy]. No, näin jälkikäteen analysoituna paljon kurjemminkin olisi voinut sujua, ja Aikavarkaalle täytyy myöntää reippauspalkinto matkustuskärsivällisyydestä (
ja tabletille jokin erikoissarjan palkinto Blaze ja Monsterikoneet -ohjelman esittämisestä 3-vuotiaalle automatkojen aikana).
 |
| Aikavaras ihailemassa ikkunalaudalta käsin ikkunanäkymäämme (ja Unirosvo kitisemässä takavasemmalla, että tahtoo pudota omenapuuhun, heti!). |
Mutta kuten sanottua, oli niitä hyviäkin hetkiä. Unirosvo kirmaamassa nauraen nakupellenä (
omien sanojensa mukaan natupöllönä) matalassa lämpimässä rantavedessä helteisen kiukuttelupäivän päätteeksi. Kaksi reipasta valjasapinaa Valgerannan kiipeilypuistossa.
 |
| "Kato mua, kato miten korkeella mä uskallan kiivetä!" Tämä tosin ei ollut maksullisella kiipeilyradalla vaan sen ulkopuolisen leikkipaikan kiipeilytelineessä. |
 |
| Kiharapää kiipeää |
Yöt, joita ei nukuttu tavallista huonommin vieraasta paikasta huolimatta. Lottemaa, joka Valgerannan seiklusparkin tavoin sijaitsee suunnilleen kymmenen minuutin ajomatkan päässä Pärnusta, tarjosi mielekästä puuhaa koko päiväksi. Virolaiseen lastenkirjallisuushahmoon perustuva teemapuisto pursusi mökkejä, taloja ja torneja leikkipaikoiksi. Oli lasten juoksustadion, ja Aikavarkaan onneksi ulkoravintolassa ulkokäsienpesupiste saippuioineen kaikkineen, joten ei tarvinnut tulla vastentahtoisesti pelottavaan aikuisvessaan, jossa saattaisi esimerkiksi mylviä syvästi traumaattinen
käsienkuivauslaite helvetinkone. Siellä oli myös ymmärretty hyvin, miten yksinkertaiset jutut lapsia kiinnostavat tuntitolkulla: että saa hinata kaivosta vettä ämpärillä, jonka pohjassa on pieniä reikiä. Että saa hakata puiden välisiin köysiin ripustettuja patoja, pannuja ja kattiloita eri kokoisilla kauhoilla ja lastoilla! Uskomaton menestys.
 |
| Unirosvo Lottemaan pannunhakkaamispisteellä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti