Lomalla jo kolmatta viikkoa

Nyt, kun kesälomaa - joka tuli tarpeeseen kaikille asianosaisille, oletettavasti myös mun työsähköpostilleni - on takana päivän yli kaksi viikkoa, on aika pohtia, josko taas kirjoittelisi ylös joitain ajatuksia ja anekdootteja näiltä ajoilta, jotta ne eivät pysyvästi unohdu. 

Kesäkuisen koleansään nuhailun ja suuren lomanalusstressailun saapui juhannus ja toi kesäloman mulle ja pojille; minulle viisi ja lapsille kuusi viikkoa. Kannoimme viimeisen hoitoviikon päätteeksi pyörillä kotiin hoitokassit, kumisaappaat, sadevaatteet, unikaveripehmot ja kuutiometrin verran askarteluja. Väsytti.

Kesäkuun ekana tiistaina järjestetään lähikentällä paikallismarkkinat. Tänä vuonna Aikavaras pääsi poniratsastamaan, Unirosvo sai vihreän metrilakun ja minä kannoin kotiin lempikukkani, oranssin daalian (oi näitä aikoja).

Juhannuksena lähinnä möllötimme. Lapset olivat jo parantuneet mutta olin itse vähän kipeä. Kävimme Seikkailupuistossa ja wolttasimme ruokaa. Anoppilan oli vuokrattu kylpytynnyri, josta poikia ei sen viikonlopun sunnuntai-iltana meinannut saada lainkaan kotiin jäämerituulesta huolimatta. 

Jalat vasten jalkoja

Loman eka viikko katosi jonnekin. Minne? Katsotaanpa. 

Maanantaina vein Aikavarkaan parturiin, kuten olin luvannut jo kauan aikaisemmin. Mun ikivanhoilla askartelusaksilla ei saa nyrhittyä riittävän siististi niin lyhyttä tukkaa kuin Aikavaras toivoi. Unirosvo tuli pitkin hampain mukaan ja vannotti, että hänen hiuksiaan ei leikata, koska "kiharat suojaa korvia". Ja jos olisi joskus pakko leikata, niin saksia pitelisi oma äiti omassa kodissa. Lupasin. Pisteet Aikavarkaalle reippaasta parturikäytöksestä ja parturille siitä, että ei ollut moksiskaan, vaikka pikkuveli alkoi jossain vaiheessa osoitella kaikkia laitteita ja purkkeja ja väittää niitä kovaäänisesti jättiläispippeleiksi ja sen jälkeen hyppi vapaassa tilassa ympyrää huutaen "peppu pippeli peppu peppu peppu pippeli!". Kun olin maksamassa Aikavarkaan kesätukkaa, Unirosvo veti vielä yllärin hihastaan ja heittäytyi lattialle itkemään, että haluaa saman tädin leikkaavan hänelle samalla hurisevalla koneella samanlaisen tukan kuin isoveljellä. Vapaa aika löytyi, ja kolmevuotiaskin sai kesätukan, josta hiekan saa ravisteltua kätevästi pois ja punkit on helpompi erottaa. 

Parturin jälkeen iski kaatosade, ja lapset pääsivät "kierrättämään vettä" lätäköille (=lapioidaan vettä roska-auton sisään ja katsotaan, miten se valuu perästä ulos). "Olispa aina tällainen sää. Vau, tää se vasta on elämää", Aikavaras huokasi veden kierrättämisen ja roiskutteluhyppimisen lomassa.

Tiistaina oli Unirosvon kolmivuotishammaslääkärikäynti, keskiviikkona vierailimme mummilassa, torstaina Mies piti vapaapäivän jonka kulutimme Seikkailupuistossa ja keskiaikamarkkinoilla, perjantaina ajelimme naapuruskuntaan leikkimään ystäväperheen pihamaalla ja kurkkaamaan heidän viisiviikkoista vauvaansa. Lauantaina pakkasimme ja sunnuntaina matkasimme viime viikoksi vuokramökille, josta seuraava postaus kertonee, nyt kun olen taas päässyt kiinni kirjoitustunnelmiin. 

Sillä välin kuivattelemme vihdoin ja viimein kylpyyn päässeitä unikavereita takapihan auringossa ja kesätuulessa (viime kesänä se jäi tekemättä), palautamme läjän kirjoja kirjastoon (lainattu maaliskuussa, kaikki uusintakerrat jo käytetty) ja Aikavaras kyselee kaikilta tapaamiltaan ihmisiltä, tykkääkö joku muukin vessasanoista yhtä paljon kuin hän.