Ensin muuta ja sitten nostalgiaa

Nyt, kun Mies on Atlantin takana ja pojat ovat kiukutelleet nuhassa muutaman päivän ja töissä maailman pitäisi valmistua ennen juhannusta ja univelka jyskyttää silmäkuoppia ja Unirosvo ei suostu enää käyttämään kalsareita koska flunssa sekoitti vatsan yhtenä päivänä ja Aikavarkaalle on noussut päivittäin nokkosihottumaa jonka kutinan jäljiltä tyyppi on kauttaaltaan ruvilla ja oma mieli on herkkänä sekä sairastelun että valvomisen että yleisen äitiyssyyllisyydentunnon että Aikavarkaan kanssa käydyn kuolemakeskustelun jäljiltä (ei ihan lähi- mutta melkein-piiristä kantautui suru-uutisia, joita ei voinut pimittääkään, kun luvassa oli leikkimistä sen lapsen kanssa, jonka perhe menetyksen koki), on varmaan oikein passeli hetki julkaista seuraavanlainen takauma:

Lapset istuvat sohvalla katsomassa Muumilaakson tarinoita. On viime kesä ja alkusyksy, Unirosvo on kaksi vuotta ja muutaman kuukauden vanha.

Aikavaras: "Unirosvo, nyt kun tulee se laulu, ei saa laulaa!"

Unirosvo: "Saa."

Aikavaras: "Ei saa! Mä haluan kuulla sen laulun ilman sun laulamista!"

Unirosvo: "Paapaappaa-mamamamaamamaaa-paapapapaapaaa..."

Aikavaras: "EI! EI SAA LAULAA!

Unirosvo: "...paapappaapapaa maamamamamaa!"

Aikavaras: [KOVAA ITKUA JA POTKIMISTA]

Unirosvo: [ALKAA ITKEÄ]

"Tässä mä olen iloisena", Aikavaras selostaa. "Tossa [vasemmassa yläkulmassa] on reikä katossa, siitä tippuu vesipisara ja niitä tippuu niin paljon että tossa [vasemmassa alareunassa] oikein loiskuu. Mulla on oranssi paita ja tavallista vaaleampi tukka."

Tätä tapahtui parin kuukauden ajan.

Aika kultaa muistot!

"Tässä on Isin kuva. Oho, hänestä tuli vähän pelottavan näköinen. Onneksi hän ei oikeasti ole."

Ote viime viikolta:

Lapset istuvat sohvalla katsomassa Muumilaakson tarinoita. Unirosvo on kolmea päivää vaille kolmevuotias.

Aikavaras: "Unirosvo, muistatko kun sä olit vasta kaksi ja aina kun me katsottiin Muumeja, mä sanoin että ei saa laulaa ja sä lauloit silti?"

Unirosvo: "Joo."

Aikavaras: "Se oli hauskaa!"