Vauvani on röhnäinen enkä voi sille mitään

Oli aika, jolloin olin tahallisesti lapseton. Näin bussissa tai kaupassa röhnäisiä vauvoja. Lapsia, joiden posket punoittivat ihottumasta, joiden tukassa oli töyhtöjä ja kuivunutta puuroa, joiden paitoja täplittivät oranssihtavat ruokatahrat, ja joiden nenästä valui jotain. Hei kamoon, ajattelin. Koittakaas nyt äidit pitää ne lapsenne siisteinä.

Sitten oli aika, jolloin olin tahattomasti lapseton. Kun näin röhnäisiä vauvoja, ajattelin että jos mulla vain olisi tuollainen, hoitaisin sitä kunnolla, niin että se olisi siisti.

Oi miten tietämätön olin. Ja tietämättömyyden myötä tuomitseva. Turhaan. Nyt hävettää.

Tuli nimittäin aika, jolloin sain oman röhnäisen vauvan. Ja vitsi sentään, vaikka sitä miten hoitaa, niin se vain on röhnäinen! Poskissa ja leuassa on epämääräistä atooppista ihottumaa aina välillä, eikä ihon kuntoon auta leukaa pitkin valuva kuolavirta, jota on jollain lailla pakko levittää koko naamaan kaksin nyrkein. (Sen sijaan rasittavan korkea ilmankosteus auttaa. Sellainen jota Suomessa ei ole kuin yhteensä kolme viikkoa vuodesta. Espanjan-reissulla Aikavarkaan iho meni vuorokaudessa loistokuntoon, mutta toisaalta siellä kylpypyyhkeet olivat vielä illalla märät edellisen illan suihkun jäljiltä.)

Ruokailun jälkeen body, jos sellainen edes on ollut päällä, menee vaihtoon, mutta puhdas body ei kauan pysy puhtaana. Puklua ja ruokaista kuolaa valuu väliin ryöpsähdyksinä ja väliin salakavalina tippoina suunnilleen viiden minuutin päästä kuitenkin. Tukka menee töyhdöille päiväunilla ja hiki päässä peuhatessa. Ja se puuro tukassa, se ei noin vain lähdekään. Eikä tämä meidän kappaleemme ainakaan suhtaudu suopeasti nenän pyyhkimiseen (ja vauvat eivät osaa niistää). Näin flunssan jälkimainingeissa suolasuihke ja NenäFriida on yhä käytössä useamman kerran päivässä, mutta. Niin. Sitä jotain valuu silti, ja pikku nyrkit hierovat sitä kivasti pitkin poskia. Röhnää röhnää röhnää. 

Röhnävauva röhnästää lorukortteja

Toisaalta mitä ne sanovatkaan omenista ja puista.

Itsekin olen vähän röhnäinen. Vaikka miten näen toisinaan vaivaa edustavuuteni eteen, jotenkin kummasti sitä kymmenen minuutin päästä huomaa, että nenä kiiltää, kainalot haisevat, sukkahousuissa on saappaanvarsien repimiä nukkakohtia, housut meinaavat pudota, tukka törröttää sähköisenä ja aurinkolaseissa on kolme säröä sekä Aikavarkaan kuolainen kädenjälki. 

Lapsettomat ja röhnättömät, älkää tuomitko meitä. Tietäisittepä miten röhnäisiä olisimmekaan ilman jatkuvaa röhnäisyydenhallintaa.