Hiustenkasvua ja onnistumisen kokemuksia

Kuulemma on yleistä, että imetysaikana lähtee tavallista enemmän hiuksia. Mä en huomannut sellaista efektiä Unirosvon imetysaikana, mutta ilmeisesti tukkakatoa tapahtui. Viime viikot olen puolihuolimattomasti kummastellut, miten pääni näyttää jatkuvasti tosi rähjäiseltä, vaikka miten hyvin harjaisin hiukset luottokampaukselleni takaraivonutturalle. Kun otin silmät käteen, huomasin että ympäri hiusrajaa kasvaa kymmenen sentin mittaisia hiustukkoja – juuri sen mittaisia, että ovat alkaneet joukolla kasvaa Unirosvon imetyksen loputtua –, jotka eivät näin pitkinä enää millään sopeudu pysymään kiinni sidottujen hiusten joukossa. Auki näitä hapsuisiksi kasvaneita laiheliinihiuksia taas ei voi pitää, koska ne leijuvat sähköisinä ja näyttävät yhtä väsyneiltä kuin miltä musta tuntuu.

Varasin kampaaja-ajan. Huomasin lähestyväni vuosittaista kampaajakäyntiä huolestuttavan naiivilla valheellisen toivon asenteella: kun pää kevenee ulkopuolelta, myös ajatukset kevenevät. 

Tolkuttomat, tottelemattomat hapsut; kiitos kuitenkin, että kasvatte takaisin!

Niinhän ei tietenkään käynyt, mutta tukka kyllä keveni parikymmentä senttiä. Nyt sitä pitäisi tosin jaksaa vähän laittaakin edes joka toinen päivä.

Tilapäinen vieroitus hiuslenkeistä ja takaraivonutturasta

***

Mies on vuosien varrella aivopessyt mut joulusiivouksen kannalle. Tänä vuonna päätin, ettei joulusiivous saa kumuloitua joulunaluspäivien stressiprojektiksi, joka vie ajan, energian ja hermot. Aloitin hyvissä ajoin pienin askelein; kun uuni ja mikro ja jääkaappi on kuurattu ja kaikki ovenkahvat ja ovet ja kaapit pyyhitty ja tasoja peittävät röykkiöt purettu ja järjestelty pois silmistä, on paljon helpompi ryhtyä loppusilaukseen. Sain jopa siirrettyä Unirosvon napatyngän kylppärin uumenista roskiin; viime vuonna en ilmeisesti kyennyt tekemään sitä hormonipäissäni, puhumattakaan siitä että olisin heittänyt sen pois heti irrottuaan kesäkuussa 2014... (Vilpittömät pahoittelut, jos tämä tieto ällöttää jotakuta, mutta mulle se oman lapsen kuivunut napatynkä on samaa tasoa kuin maitohampaat, ja niitäkin moni säästelee!)

Huoh. Vähäpätöisiä ovat kotiäidin onnistumisen kokemukset.

Aikavaras sen sijaan saa onnistumiselämyksiä muustakin kuin hyvissä ajoin aloitetusta joulusiivouksesta. Hän muun muassa opettaa K-Mummia puhumaan suomea oikein (”Ei kuulu sanoa puttoo, ei se ole sana, pitää sanoa putoo tai putoaa, minä osaan sanoa ne jo oikein!”) ja hehkuttaa ongelmanratkaisutaitojaan arkisissa tilanteissa, esimerkiksi jos jalkakäytävällä pyörii tyhjä mehutölkki ja äiti epäilee, mahtaako se mahtua bussipysäkin roskikseen, jonne lapsi sen tahtoisi toimittaa: ”Hei mä keksin! Jee! Se voi mahtua sinne…vaikka…väkisin tunkemalla! Näin minä ratkaisin tämänkin ongelman.” 

Unirosvo osaa hänkin positiivisen palautteen taidon, ja kehuu itseään (”Hyvääää!”) jokaisesta suuhun päätyneestä lusikallisesta sekä muun muassa ilmeisesti onnistuneeksi mieltämästään kaatumisesta.