Pojat
saivat L-Mummilta kesälahjaksi massiiviset, tukusta puoli-ilmaiseksi
metsästetyt rekka-autot, jotka tekivät meidät lähipuistossa varsin suosituiksi.
Rekka-auton kyydissä istuminen ja ympäri puistoa työntely veivät Unirosvon
kotimatkanukahduksenkin uusiin ulottuvuuksiin:
 |
| Aamupäiväunet väliin jättänyt vuosikas nukkuu rekkansa vieressä. |
***
***
Unirosvon
pinsettiotteen puuttumisen syytä metsästettäessä neuvolalääkäri ei
varsinaisesti uskonut heikkoon lähinäköön, mutta laittoi varmuuden vuoksi
lähetteen silmälääkärille. Pöydälle levitettyihin nonparelleihin Unirosvo ei
kuitenkaan tänäänkään reagoinut mitenkään, vaan alkoi sohia niitä kohti vasta
kun ne tuotiin kädessä ihan nenän alle. Jos silmälääkärin mielestä Unirosvon
lähinäkö on kunnossa, puuttuvaa taitoa voidaan treenailla kotona ja katsoa,
mikä tilanne on marraskuussa 1,5-vuotisneuvolassa. Kuulemma yksi poikkeama
muuten normaalissa kehityksessä ei vielä anna syytä varmasti monille
vanhemmille tuttuun epämääräiseen huoleen, että onko sillä kuitenkin jossain jotain häikkää.
***
Täydellinen
ruoanlaittohaluttomuus on vaivannut mua jo aika kauan (koko elämäni miinus
muutama muutaman viikon repsahdus). Tilannetta ei helpota nirson ja
harvahampaisen Unirosvon siirtyminen normaali-ihmisten ruokaan eikä etenkään
se, että ulkoa tullessa ruoan pitäisi olla jo valmiina lautasilla odottamassa,
kolme minuuttia sitten katettuna. Mun ratkaisu on nurista, laittaa samoja
mitäänsanomattomia ruokia ja haaveilla kokista. Miehen ratkaisu puolestaan on
tyypillisesti joko noutoruoka tai lomamatka, jonka aikana kenenkään meistä ei tarvitse kokata. Eilen syötiin thaimaalaista, tänään niiden rippeitä. Ja (l)oma( )lehmä ojassa tuli mut ylipuhutuksi reissuunkin, joten lähdetään huomenna
Miehen lomaviikon merkeissä Pärnuun muutamaksi päiväksi.
Ihanaa lomaa, kuulostaa tosi järkevältä tavalta ratkaista arkiset ruokapulmat! :) Samojen asioiden kanssa meilläkin pähkäillään päivittäin...tuntuu, että me syödään joka päivä täysjyväriisiä tai -pastaa + broileria tai jotain kasvishöystöä. Tai oikein irrotellaan jauhelihakeiton merkeissä. Kuopuksen ruokkiminen on hankalaa, koska se suostuu syömään vain samaa ruokaa kuin me muutkin, eikä mitään, ei sitten mitään, sosetyyppistä (paitsi makeita soseita...). Tai ei se oikeastaan ole hankalaa, koska se syö niin mielellään samaa kuin mekin, mutta se rajoittaa sitten meidän vaihtoehtoja, koska ollaan niin mielikuvituksettomia kokkeja, että pyöritellään noita samoja riisejä ja nallemakaroneja. Salaa haaveillen siitä, että vielä joku päivä me taas maustetaan ruokaa kunnolla! :)
VastaaPoistaMukavaa lomaa!
No hei, ihan farssi tää mun keittiönhallinta on. Pitää olla supernopeaa ja yhdellä kädellä toteutettavissa sekä niin, että käyttää vain takalevyjä. Joka viikko jauhelihaa, kanaa, lohta ja kasvissosekeittoa. Jännitystä tulee sitten siitä, teenkö jauhelihasta makaroonilaatikon, lasagnen vai kastiketta, ja entä kana, tuleeko siitä pastaruoka vai valmistuuko kylkeen riisiä tai couscousta... Kunhan Unirosvolla on kunnon purukalusto ja hän viihtyy vähän pidempään ilman syliä, käyn kyllä vanhan reseptilehtilaatikon huolella läpi ja kokeilen vähän epämukavuusalueella kokkaamistakin, ihan omien makunystyröidenkin takia.
PoistaTerveisiä Pärnusta, neljäs kerta täällä mutta lasten kanssa paikka näyttää itsestään eri puolet (leikkipaikat ja kiireiset ruokailuhetket)!
Heh, sen verran vielä tuosta ruoanlaittopulmasta, että aina kun puistossa joku vanhempi sanoo että nyt hei lähdetään kotiin laittamaan ruokaa / syömään, niin tekisi mieli huutaa että mitä, kerro hei mitä teillä syödään, miten laitat sen ja entä huomenna? Joskus kysynkin, jos on tuttu juttukaveti. Ja yleensä on eilistä keittoa tai sitten pastaa ja kastiketta :-)
Poista