Aikavaras
juoksee polvennostojuoksua ja loilottaa käsi suun edessä jotain epämääräistä ”intiaanilaulua”, sitten pysähtyy ja katsoo ylpeänä meitä: ”Tämmöstäkin
mää oon oppinu!”
Keväällä,
kun iltaisin on vielä pimeää, Aikavaras juoksee suihkun jälkeen nakupellenä ympäri
olohuonetta, katsoo heijastustaan takapihan lasiovesta ja osoittaa peilikuvaansa:
” Kattokaa tota energiaa!”
Aikavaras pääsi eilen kesäteatteriin. "Tuolta se tulee, tuolta Mummi tulee hakemaan!" |
Käsiä
pestessä Aikavaras esittää ex tempore
uudenlaisia näkemyksiä perheenjäsenistä:
”Minä
voin olla leppäkerttu. Unirosvo voi olla muurahainen. Äiti voi olla kimalainen.
Isi voi olla…lehmä.”
Eräänä
päivänä kesken vessareissun Aikavaras raportoi vakavasta tapahtumasta:
Ӏiti
on tuhma!”
”Miten
niin? Mitä mä olen tehnyt?”
”Sinä
löit minua. Sä löit minua niin kovaa. Villasukalla!”
(Toim.
huom! En tunnusta tätä tapahtuneen. Mutta onneksi vain villasukalla eikä
paistinpannulla. Tämä keskustelu käytiin sellaisella viikolla, jonka aikana
Aikavaras näki myös sinnikkäitä unia vihreästä polkupyörästä takapihalla ja muisteli
toista ei-tapahtunutta laiminlyöntitapausta, jolloin minä en ilmeisesti antanut
nälkäiselle lapselle muuta ruokaa kuin laatikollisen kiivejä, ja lapsiparan
piti syödä kaikki kiivit, ja maha tuli kipeäksi. Uskon tämän tarinan pohjaavan
tapaukseen, jolloin kieltäydyin antamasta kolmatta kiiviä ja sanoin, että jos on
vielä nälkä, pitää syödä jotain muutakin kuin kiivejä, ettei tule maha
kipeäksi.)
Ruokailuhetket
täyttyvät usein jatkuvista jatkovaatimuksista, vaikka ruoka on jo edessä.
Välillä mikään ei tunnu alun perinkään riittävän:
”Haluan
naamaleivän. Haluan siihen naamaan myös korvat. Ja hiukset. Ja jalat. Ja kädet.
Ja hännän.”
Vaatimusten lisäksi Aikavaras
on oppinut esittämään kysymyksiä, jotka saavat vastaajan suuhun pyöreän
etuvokaalin (ööööö…):
”Mitäs
sitte tehdään kun mielikuvitus on loppu?”
Ja
kyllähän äidille kannattaa tarjota vähän inspiraatiota kauhunovelliin:
”Miksi
sun silmät on tuollaiset? Ei sinulla oikeastaan kuuluisi olla silmiä ollenkaan.
Voisit katsoa aina peilin kautta vain. Me voitais ottaa välillä pois noi sun
silmät. Joo, tai setä tulee ja ottaa ne kyllä pois.”
Laskutaidoilla
Aikavaras peittoaa mennen tullen humanistiäitinsä:
”…kymmenen,
kaksitoista, yksitoista, kolmetoista, kalsaritoista!”
"Minulla on apupyörät! Voin näyttää niitä tytöillekin!" |
Myös
singer-songwriter -kykyjä löytyy ainakin tämän Aikavarkaan itsekeksimän laulun (tai aloituksen, koska biisi jatkui vielä kymmenisen minuuttia)
perusteella:
”Saippuaa
on vessanpytyssä että kakkaa voi pestä, ja äitikin on vihainen ja sillä on taas
likainen paita!”
P.S. Aikavaras ei todellakaan puhu vielä ilman ääntämisvirheitä, mutta näin pitkässä listassa lainauksia olisi ollut hieman lukijaepäystävällistä litteroida kaikki puuttuvat r- ja l-äänteet ja konsonanttiyhdistelmien pelkistymiset sun muut.
P.S. Aikavaras ei todellakaan puhu vielä ilman ääntämisvirheitä, mutta näin pitkässä listassa lainauksia olisi ollut hieman lukijaepäystävällistä litteroida kaikki puuttuvat r- ja l-äänteet ja konsonanttiyhdistelmien pelkistymiset sun muut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti