Mikäs
sen ankeampaa (okei – todellisuudessa todella monikin asia…) kuin 3-vuotiaan
kanssa talvipipo-ostoksilla ollessa löytää itsestään laumasieluinen
konservatiiviäiti, joka perustelee lapselleen, miksi pinkin pipon sijaan tämän
kannattaisi mieluummin valita vaikka marraskuuhun loistavasti sointuva harmaa tai kaamokseen sulautuva sinimustaraidallinen.
Ei
siksi, että mun mielestä pojan ei
pitäisi pitää pinkkiä. Vaan siksi, että ajattelen että monen muun mielestä pojan ei kuulu pitää pinkkiä. Se on nykyisin
niin loppuunkuluneen leimaantunut tyttöväri, ettei siinä
värit-kuuluvat-kaikille-aivopesu paljon auta. Tavallaan nämä ei-ole-tyttöjen-ja-poikien-värejä-palopuheet
ovat pelkkää hymistelyä, jota on helppo harrastaa aikuinen vastaan aikuinen -asetelmassa.
Mutta entäs kun lapsi joutuu yksin kohtaamaan muiden lasten omaksumat
stereotypiat? ”Ota mieluummin edes tämä supertylsä loskanharmaa” -taivuttelujeni
taustalla ei siis muhinut ajatus, että mitäköhän naapurit ja kaupankassat
meistä nyt ajattelevat jos Aikavaras tallustaa pinkissä pipossa, vaan tämä:
mitä muut lapset sanovat hänelle, kun minä en ole kuulemassa. Aikavaras on
päiväkotiryhmänsä nuorin, ja on ankea ajatus että isommat lapset sitten
naureskelevat pihalle lähtiessä, että kato tolla on tyttöjen pipo. Lapselle voi
helposti tulla nöyryytetty olo, jos hän on aidosti tykännyt jostain ja muut
lyttäävät sen naurettavaksi.
Ajatusketju
jatkui. Pinkki kypärämyssymallinen talvipipo maksoi parikymppiä ja sitä olisi
tarkoitus käyttää tänä ja seuraavana talvena usein, ehkä päivittäin. Mitä jos
jo tokana käyttöpäivänä Aikavaras keksii, ettei sittenkään haluakaan sitä koska
se on pinkki, ja joko piposta tulee ulospukemisen kompastuskivi tai tarvitsee
ostaa uusi parinkympin talvipipo. Raharaharaha!
Kesken
kaiken huomasin, ettei pinkki pipo ollut edes ideaalin mallinen, vaan toinen,
sellainen jossa on vihreitä tähtiä ja tupsut päälaella, vaikutti paremmalta. Se
kelpasi myös Aikavarkaalle, joskin ”olisin mieluummin ottanut pinkin”.
Hyvityksenä
hankittiin talvipipon lisäksi pinkki puuvillapipo, koska vanha sininen
koirapipo kiristää jo otsaa. (”On ahdas! Tulee ripsille!”)
No,
talvisään uhka vetäytyi; pinkki puuvillapipo pääsi
päiväkotiin.
Ӏiti
L sanoi että miksi Aikavarkaalla on jonkun tytön pipo päässä!” Aikavaras kertoi
jälkikäteen. ”Se väitti että tää ei ole mun pipo vaan jonkun tytön.”
”No
mutta. Onhan se sun oma pipo, jonka sä itse valitsit. Mitä sä vastasit sille?”
”Että
onpas se mun oma pipo ja se ostettiin mulle omaksi Pihma-kaupasta [Prisma]. Ja
A [hoitaja] sanoi myös että onpas se Aikavarkaan oma eikä kenenkään tytön.”
Toistaiseksi
ehkä loppuunkäsitelty? Väri kuin väri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti