Uusi vuosi, taas

Vuosi vaihtui (viime viikolla). Lasten ilotulitustapahtuma Kupittaalla; kovimpien pamausten hienovaraiseksi yllätyspelkääjäksi osoittautui korvatulehduksestaan jo ulkoilukuntoon toipuneen Unirosvon sijaan Aikavaras. Ei nakkeja, perunasalaattia tai tinoja tänäkään vuonna. Kenties ensi kerralla jaksaa jo panostaakin eri tavalla kuin ajamalla Kupittaalta kotiin Kotipizzan kautta.

Aikavaras kokeili luistimia ekaa kertaa uudenvuodenpäivänä.

En oikein tiedä, mitä ajatella viime vuodesta. Onneksi se on ohitse, on ensimmäinen intuitiivinen ajatus. Mutta eihän se huono vuosi ollut. Hyvin väsynyt vain. Aikavaras täytti kolme, Unirosvo yksi ja avioliitto kymmenen vuotta. Yksikään vauva ei saanut alkuaan tai syntynyt (kuten ei tänäkään vuonna). Unirosvo siirtyi kesän kynnyksellä nukkumaan päiväunet sisällä, Aikavaras kiemurteli syksyllä kokonaan vapaaksi päiväunistaan. Käytiin Kanarialla, Tukholmassa ja Pärnussa. Yritin kirjoittaa kirjaa. Hankin ajokortin. Valvoin ihan käsittämättömät määrät, nukuin kuopuksen nipistysote henkitorven ympärillä. Oli unikoulu, joka auttoi muutamaksi kuukaudeksi, sitten tuli loppusyksy ja flunssasuma ja muuttuneet olosuhteet ja kas, taas sitä nukutaan Unirosvo niskaan hönkien.

Enimmäkseen se oli tietysti tätä tällaista.

Vuodenvaihteen kunniaksi Aikavarkaalta jätettiin yövaippa pois, niin monta kuivavaippaisten aamujen viikkoa oli jo takana. Siirtymä siitä, että vaipasta huolimatta sänky oli märkä kolmena yönä viikossa kuivana pysyneeseen yövaippaan kävi lopulta ykskaks yllättäen, tuosta vain.

Lähimetsästä löytyi umpijäätynyt metsälampi, jonka jäälle saatiin tehtyä liukumisrata. Kivaa oli myös ihmetellä lammen sisään jäätyneitä ilmakuplia ja ruohonkorsia.

Vaihdoin kynttelikön karttapalloon ja tontut sekalaisiin somisteisiin. Plussakelit laskivat pakkaselle, pakkanen kiristyi. Jotta seinät eivät kaadu päälle, tavarat rikkoudu ja veljekset vain tappele, ollaan ulkoiltu mutta tavallista lyhyemmissä erissä, etteivät yhdetkään pienet varpaat ehdi vaipua syväjäähän. Ihme ja kumma lasten ennen niin atooppiset posketkin vaikuttavat kestävän kymmenen miinusastetta. Sisään tullessa eteisestä putkahtaa omenaposkiset juoksentelijat N-tädin kutomissa villahaalareissaan (mikäli kummallakaan tai molemmilla ei ole just raivaria päällä).