Hyvää matkaa meille ja pari lapsen suusta -muistiinpanoa

Matkakuume alkaa olla jo korkealla. Onneksi ei muu kuume – tosin Mies matkusti maanantaina Singaporeen sairastuakseen ilmeisesti ruokamyrkytykseen heti seuraavaksi päiväksi. Mutta jos olosuhteet eivät loppupäivän ja tulevan yön aikana muutu vaan lapset pääsevät lauantaiaamuna terveinä matkaan (ja ovat siis käytännössä viettäneet koko tammikuun terveiden kirjoissa!), on vähintäänkin juhlan paikka. Voin vaikka tarjota repusta rusina-askit lapsille.

Käsimatkatavarat ovat kutakuinkin koossa ja puoliksi pakattuna. Mun ja lasten matkalaukut on pakattu, punnituksen mukaan poikien Samsoniteen (jonka Mies sai aikoinaan lahjaksi lähtiessään vaihtariksi Ruotsiin) mahtuu vielä lisää kirjoja ja vaippoja. Jääkaappia ja pakastinta pitäisi kuluttaa vielä tyhjemmiksi, että voi huoleti sammuttaa laitteet 9,5 viikon poissaolon ajaksi. Tyhjennys olisi huomattavasti helpompaa, jos pakastimessa olisi vain jätskiä ja jääkaapissa kuohuviiniä ja juustokakkua. Näin ei valitettavasti ole. 

Tavallaan tosi kiva, että lapset joko ulkoilee ennakkoluulottomasti sen tunnin ja vartin vaikka hakaten hyhmää lapiolla irti asfaltista, tai sitten ne kitisee vaikka olisi miten kaunis sää ja pirteä äiti leikittämässä. Ei voi ennustaa (paitsi sen, että todennäköisesti äiti ei ole pirteä). Ei liity säähän, toisin kuin aikuisilla.

Muihin aiheisiin:

Unirosvolle on tärkeää saada sama, mitä muutkin, tai ainakin isoveli. ”Mää!” kaikuu hätääntynyt määkäisy aina kun Aikavaras ilmoittaa tekevänsä tai tahtovansa jotain. ”Mää!” huutaa Unirosvo, kun sanon Aikavarkaalle, että nyt voitaisiin rakentaa se torni. ”Mää!” muistuttaa Unirosvo, kun päiväkodin täti toivotti Aikavarkaalle maanantaina mukavaa loppuviikkoa ja hauskaa lomamatkaa. Joten tottahan toki piti vilkuttaa ja toivotella myös pikkuveljelle.

Joka Aikavarkaan mielestä ei ole enää niin pikku. Eräänä aamuna Aikavaras pakahtui ylpeydestä: ”Äiti kato kato kato! Unirosvosta on tullut iso! Sille on kasvanut karvoja selkään!” Havainto tapahtui tilanteessa, jossa kuorin pissavaipan vuotovahingosta kastuneita uniasusteita tältä karvaselkäiseltä isolta ihmiseltä.

Joka kylläkin muistaa paljon ja ajattelee enemmän kuin kuvittelenkaan. Muurahaisista ei ollut juurikaan puhuttu kesän jälkeen, mutta äkkiä Unirosvon kommentti Luukkukirjan muurahaiskuvaan on: ”Tättuu!” Sattuu-ilmoitukseen liittyy kiivas elehtiminen kohti alueita, joihin muurahaiset ehtivät puraista silloin kesällä.

Ja kuka sinne Espanjaan on lähdössä? Paitsi ”mää”? Unirosvon mukaan koko perhe:
Tyytä (Unirosvo; lapsen artikulaatiologiikan tuntien jotain samankaltaisuutta nimensä kanssa)
Tööte (Aikavaras; sama)
Tääti (Äiti)
...ja…
Isi.