Joidenkin
päivien joinain hetkinä pohdin, miten väärin olenkaan saattanut ymmärtää sen Viisi pientä ankkaa -laulun lyriikat
tähän mennessä. Eivät tule kun äiti komentaa mutta isi kun vähänkin jyrähtää
niin kyllä tapahtuu; jopas on ärsyttävä laulu!
 |
| Viiden jälkeen uskaltaa hyvin olla paidatta, kun tuuleton +20 alkoi hiostaa |
Vaan
jospa se äitiankka kaakattaa, että nyt prkl
pliis pysykää siellä vuorten takana edes hetken aikaa! Leikkikää vaan. Mutta
älkää pudotko mistään korkealta ja ei saa ottaa kädestä. Leikkikää vaan hei
ihan keskenänne edes hetken aikaa nyt. Juu kohta tulen, ihan kohta, nyt on
vähän kiire tämän kahvikupin ruokapöydän raivaamisen kanssa.
Ja
aina pahimmat takiaiset vaan iästä riippuen kirmaavat tai hoippuvat takaisin
kinttuihin pyörimään. Noukkimaan ruoantähteitä roskiksesta takaisin, roikkumaan tiskikoneen kahvaan, tuomaan dinosauruksia maamiinoiksi keittiön matolle, kyselemään miksimiksimiksi. Ja
sitten niille pitää ohjeistaa, ettei traktoria kuulu laittaa kalsareihin
ja miten sormet eivät jäisi laatikoiden väliin.
 |
| Takiainen takiaisia ihmettelemässä |
Jos hyvin käy, se isompi haluaa
piirtää tai muovailla ja se pienin ja pahin takiainen saattaa viihtyä vielä
hetken asettelemassa lorupussin narua tai kauppakassinnyöriä varpaidensa
väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti