Palasin eilen kotiin virkistävältä minilomalta (jonka aikana en estänyt syöttötuoleja kaatumasta tai ketään juoksemasta auton alle taikka syömästä kiviä tahi lyömästä veljeä, enkä pyyhkinyt maitoa lattialta enkä suorittanut kolmea asiaa kahdella vajaakoordinaatioisella kädellä, eikä kukaan nipistellyt mun kaulanahkaani). Kuulin, että poissaollessani kaikki oli sujunut kotona hienosti. Pojat olivat totelleet hienosti, nukkuneet hienosti, syöneet hienosti, leikkineet hienosti. Ei itkua, huutoa tai rähjäystä.
Jassoo.
"Asuiko täällä ihan eri pojat hetken aikaa?" kysyin.
"Joo", Aikavaras vastasi. "Ja sitten sinä tulit kotiin."
Ja kohta se meininki muuttuikin tutummaksi taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti