Ex-Ruisrock-lesken rohkea suunnitelma

Mies osti viime viikolla kolmen päivän lipun Ruisrockiin. Verrattuna viime kesän Ruisrock-leskeyteen – josta päällimmäisenä keikkuu karsea muisto siitä hetkestä, kun ollaan liian kuumalla liian aurinkoisella liian tyhjällä leikkipaikalla ja Unirosvosta mustasukkainen Aikavaras, silloin 1 v 10 kk, lähtee juoksemaan kohti autotietä ja viisiviikkoinen ja vielä nimetön Unirosvo ei ole vielä lopettanut ruokailua ja alkaa itkeä kun keskeytän toimituksen, ja juoksen Aikavarkaan perään sydän jyskyttäen yltä päältä paniikki- ja hellehiessä ja huutavaa vauvaa tasapainotellen ja niskaa tukien vai tuenko sittenkään tarpeeksi ja paita imetyksen jäljiltä auki, ja vauva puklaa kaaressa mun naamalle ja hiuksille ja repsottavien imetysliivien sisään ja omalle bodylleen ja taapero vain juoksee ja jostain kuuluu auton ääni – ai miten niin verrattuna, koska eihän näitä nyt voi edes verrata.

Myönnän silti, että perjantai-ilta oli vähän hermojakiristävä. Mua ja ehkä lapsiakin painoi vielä reissuväsymys edellisen illan kotiinpaluun jäljiltä, puistossa oli liian kuuma eikä lainkaan seuraa ja takapihalla Unirosvo ei pelannut sääntöjen mukaan vaan pyrki itsetuhoiseen sabotaasiin ja Aikavarasta harmitti kun en ehtinyt leikkiä sen kanssa, ja sitten vielä Aikavaras reagoi kohtuuvoimalla siihen että Mies oli juuri ollut viikon tiiviisti lasten kanssa kunnes äkkiä häippäisi jonnekin Uis-okkiin. 

Se hoipertelee ja joskus pääsee perille

Mutta lauantaina onni oli ajokortti ja ilmastoitu auto, jolla pääsin lasten kanssa mummilasta toiseen. Päivä oli oikein leppoisa, säästyin ruoanlaitoltakin.

Sunnuntaina Mies viihdytti meitä väsyneellä olemuksellaan päiväuniin asti, sen jälkeen pärjättiin taas varsin hyvin keskenämme.

Ja kun homma meinasi iltasuihkussa levitä käsiin kun lapset villitsivät toisensa tärykalvonräjäytysparkuun, tämä ajatus toi lisäpuhtia: kohta on mun vuoro hengähtää hetki. 

Nämä kelit ennen lyhyttä hellejaksoa ja nämä kelit sen hellejakson jälkeen. No, saapahan rekka-auto pian uuden pesun lätäkkövedellä.

Siis ihan kohta. Lähden aamujunalla Helsinkiin, jossa odottaa ystävä, sellainen jonka kanssa ystävyys ei vanhene vaikka ei nähtäisi kuin kerran vuodessa tai kahdessa. Enkä edes tule yöksi kotiin!