Ollaan
lähdössä kauppaan ostamaan maitoa, jonka unohdin tilata Kauppasedältä, ja
aurinkolasit Aikavarkaalle, joka astui Kanarialta ostetut rikki. Ehkä mansikoitakin. Ehkä tiskiainettakin, jos muistetaan. Vien valmiiksi
puetun Unirosvon rattaisiin odottamaan, ettei se taas kompastele silmäkulmaansa
puhki tuulikaapissa.
”Hei,
mähän sanoin että odota siinä kynnyksellä”, alan motkottaa Aikavarkaalle, joka tulee
sukkasillaan mun perässä asfaltille asti. ”Sulla ei ole edes housuja vielä jalassa.
Nyt takaisin eteiseen niin puetaan sut ja sitten mennään hakemaan sun pyörä.”
Aikavaras
patsastelee rappusten edessä keltakirjavissa lempikalsareissaan ja sohii käsillään laajoja kaaria puolipilvistä taivasta kohti. ”Mutta mä vain nautin
kesäpäivästä. Katso miten kaunis ilma.”
No
joo, onhan se, ja kaupasta takaisin palatessa vielä kauniimpi; melkeinpä
kuumalta tuntuu tämän kesän suht hyisten säiden muodostamassa viitekehyksessä. ”Olit oikeassa, tuli tosi
kaunis päivä”, sanon Aikavarkaalle.
”Niin
Äiti. Sateen jälkeen paistaa yleensä aurinko, nytkin paisti.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti